Noin kahdenkymmenen miljoonan asukkaan Kairo jäi melko suureksi arvoitukseksi. Vietimme kaupungissa vain vajaan vuorokauden, kävimme pyramideilla ja asuimme hulppeassa hotellissa. Matkat taittuivat poliisipartion turvaamalla bussilla, eikä aikaa jäänyt kävellen kiertelyyn. Bussin ikkunasta vilkkuivat suuret mainostaulut, sinne päin sidotut tavarakuljetukset ja Niilin neonvaloin valaistut veneet. Hotellin parvekkeelta kuului rukouskutsu, liikenteen valtava humu ja tuhannet tööttäilyt. Jokaisen tiilitalon katolla seisoi lautasantenni tai kymmenen, ja kerroksia näytti tulevan lisää sitä mukaa kun asukkaita muutti taloon.
Egyptin turistiministeriön järjestämä pressimatka.
Ei vitsi. Upeita, upeita, maagisia kuvia Dorit.
Kiitos kultainen Emmi! Kairo oli mieletön paikka, val-ta-va.
Ai että nääkin oli ihania !!
Mua niin pisti hymyilyttämään noi Kairon kuljetus järjestelyt. Niitä mäkin siellä ollessani kuvasin. Kameleita, heinäpaaleja, mattoja, mitä vaan ja järkyttäviä määriä. Lava-autolla saa kulkemaan kaikki, mopolla melkein :)
Joo! Kuljetusjärjestelyt olivat ihan järjettömiä! Mitä enemmän sai päällekkäin, sen parempi! :D
UPEAAA DORIT! <3 oli ihana nähdä pikaisesti, pus!
SÄÄ OOT IHANA MIKKO! Pus!
Hienot kuvat. Olen ollut Kairossa,ikuisuus sitten kun asuin täällä ensimmäistä kertaa,ja muistan likaisuuden.Olin aika helpottunut päästessäni takaisin,mutta tiedän että Kairossa on paljonkin nähtävää.
Totta, likaisuus mullekin jäi vahvasti mieleen. Roskan määrä katujen varsilla, palavat kasat ja ihmiset niiden keskellä.
Olisi hienoa tulla sinne veden toisellekin puolelle käymään, viime kerrasta on pieni elämä..