Niin usein sitä ymmärtää, kuinka tärkeitä hyvät ystävät ovat. Itse jumittaa jossain typerässä ajatuksessa ja antaa liikaa aikaa ja arvoa väärille asioille, kunnes joku puhkaisee paskan kuplan ja ohjaa ajatukset oikeaan suuntaan. Annu on ihminen, jonka kanssa maailma aukeaa ja ajatukset kirkastuvat. Ystävä, johon luotan täysin. Komppaamme toisiamme ja tuemme hyvissä jutuissa, kurjista ohjaamme parempaan suuntaan. Annulle olen myös ikuisesti kiitollinen siitä, että aikoinaan pääsimme Suomenlinnaan asumaan. Vielä kun joskus saisimme heidät takaisin saarelle..
Nyt onni tuli lasillisista limua pilvettömän taivaan alla, lasten leikeistä kallioilla ja pienimmän päiväunista mukulakivien tärinässä. Ja taas aukeni silmät yhdestä kaivelleesta asiasta, eikä se vaatinut kun jonkun hetkeksi kuuntelemaan ja ymmärtämään.
Sain kukkia ihanalta pojalta ja nautin seurata toisen onnea vastuullisesta tehtävästä. Siitä on tullut vaivihkaa niin iso. Fillari on jäänyt vuodessa pieneksi, jalka on kasvanut kaikista kengistä ulos ja parin viikon päästä se täyttää seitsemän.
Rakkautta <3
Sinullekin ihana!
Usein luen ja usein teidän jengiä ikävöin – mammaa myöten:) Liian harvoin kommentoin… Josko tänä kesänä Suokissa törmäisimme taas!?
Hali ihana!
Oi Mari, kumpa törmättäiskin! Voitais kyllä törmätä ihan tarkoituksella ja sovitusti. Palataan tähän, haleja!