Olemme viikonlopun aikana hosuneet hulluna. Kotiin on kahden vuoden ja ylimääräisten huoneiden myötä kertynyt järkyttävästi turhaa tavaraa. Nyt kun neliömme pienenevät, oli aika tehdä pieni inventaario tarpeellisesta. Lainasimme tuttavilta pakun ja kuskasimme turhaa roinaa kierrätyskeskukseen sekä roskalavalle, osa lahjoitettiin uusiin koteihin saarelle.
Täällä tavaran kierrätys ei ole yhtä yksinkertaista kuin mantereella. Auton kuljetus lautalla eestaas maksaa neljäkymppiä, joten reitti ja aikataulut pitää miettiä sen mukaan, että pärjää mahdollisesti yhdellä reissulla. Luovuimme vanhasta sohvasta ja rikkinäisistä pinnatuoleista ja ostimme vanhat ranskalaiset koulutuolit Roomagesta. Ne sopivat täydellisesti viime vuonna hankittuun Custom Woodin pöytään, aivan kuin ne olisi mitoitettu sen alle.
Tiivistimme viidestä huoneesta kahteen. Sänky ja työpisteet siirtyivät olohuoneeseen ja pojat muuttivat olkkarin viereen, edelliseen työhuoneeseen. Tavarapaljous kyllä kauhistutti ja meinasi lannistaa, eikä me vieläkään siis olla lopullisessa rojumäärässä. Vaatteita täytyy ainakin karsia vielä isolla kädellä, mutta suunnitelma näyttää pätevän sillä kierrätyssäkkejä syntyy. Oi jos olisi kesä, niin pystyttäisi pihakirppiksen. Nyt on pärjättävä ilman.
On silti yllättävän kiva olla tiiviisti. Ei sitä tilaa lopulta niin paljon tarvitse, työ- ja vierashuoneet ovat olleet meillä jopa aika turhia tilasyöppöjä. Lopullisen makuusoppimme ei ole tarkoitus jäädä olohuoneeseen, mutta hyvin tuossa jonkin aikaa nukkuu. Koneelta voi kipata itsensä sänkyyn ja leffoihin saa suosiolla nukahtaa. Tietysti iso ja avara tila olisi luksusta, mutta kaikkea ei tarvitse saada ja moneen sopeutuu. Vielä kun saamme pojat huomenna mamman luota kotiin, niin on hyvä. Neljän päivän ero saa taas kummasti hellät tunteet pintaan!
Poikien ollessa poissa, ovat Manda ja Muta saaneet jakamatonta huomiota. Pakkasen hellitettyä olemme tehneet ihan oikeita lenkkejä! Rääpäleet seuraavat minua kiltisti ympäri kirkkopuiston ja kipittävät korvat heiluen kotiin. Viikonlopun jännittävin juttu oli tavata isoja mäyräkoiria, jotka saivat pennut hetkessä selälleen. Hyvänen aika, maailmassa on muitakin koiria!
Teillä on ihanan näköistä!!!! Toi työpöytä pallerojaloilla, oon kade.
Kiitos muru! Tämä on aika rajattu otos.. :)
Haa, toinenkin valokuvaja-Mikko rakastui pallojalkapöytään!
Noi langat! Mutta miten tuolta raaskii mitään ottaa työn alle! :D
Kyllä sieltä raaskii, mun neulomistahti on hitaampaa, kun ostotahti.. :D
Sopivatpa tuolit tosiaan hienosti pöytään. Meilläkin on ollut vanha matkalaukku sängyn vieressä vähän niin kuin yöpöytänä, ehkä pitäisi siirtää se takaisin samalle paikalle. :)
Rakastan vanhoja matkalaukkuja! Toimivat tosiaan yöpöytänäkin oikein hyvin. :)
On nättiä ja kaunis valo.
Ja tuo iso-D on ihan huippu! :D
Talven valossa on jotain jännää. Vaikka sitä on kyllä aina liian vähän..
Minäkin tykkään tuosta D:stä! :)
suokissa asujille ei kyl voi olla muuta kuin kade! saako kysyä, miksi asuinneliöt pienenevät, remontinko takia vai luovutteko osasta asuntoa?
Täällä on ihmisen hyvä olla.
Luovuimme osasta asuntoa, jotta oli mahdollista jäädä tänne. Remontoimme pienestä asunnosta vielä toimivan! :)
Pingback: Juhlia, ystäviä ja paljaita varpaita | Paikka auringossa
Hei JEEE!! Onpas ihana uusi blogilöydös! Ihana koti! Silmään pisti heti niin moni juttu, tuolit, lankadee, pallerojalkapöytä ja sen työtuoli. (:
Hei jee, ihana kommentti! Kivaa kun löysit tänne. Vielä kun päästään remontoimaan vanhoja pintoja, niin olen itsekin liekeissä!
Pingback: Villi brunssi | Paikka auringossa