Laatikoista löytyy aarteita. Milo on jo pari päivää suojannut päänsä mun vanhalla ratsastuskypärällä ja Eeli kulkee hatussa.
Meillä on edelleen kauhea kaaos. On haastavaa muuttaa perus toimivasta ja uudehkosta asunnosta vanhaan ja hmm.. arvoitukselliseen. Kaappitilaa on murto-osa edelliseen verrattuna, eivätkä kaikki tavarat mahdu millään piiloon. Pikkuhiljaa. Odotan niin sitä hetkeä, kun edes suurin osa kamoista on paikoillaan ja voin rauhassa lähteä tutustumaan uusiin kotinurkkiin!
: ) tsemppiä kaaokseen.
Kiitos kaunis! Sitä tarvitaan. :)
Ihana tapetti! (Ihania toki hattupäisetkin.)
Eikö! Niin mustakin! Se on meidän pikkumakkarissa, muissa huoneissa on ihan perusmeininki.
Sun pojat on niin kauniita. ♥
Onneksi sisältäkin! ;)
Ai miten ihania poikia! Kunpa meidän tytöt sit reilun kymmenen vuoden päästä alkais kiikuttaa näytille yhtä söpöjä kavereita. ;)
Arvoitukselliset vanhat talot voivat ehkä tarjota sopivan kimmokkeen inventaariolle, kun säilytystilaa on niin paljon vähemmän… Toi teidän uusi koti kuulostaa ihanalta ja näyttääkin kuvien perusteella. Upee tapetti! Olen niin onnellinen teidän puolestanne! <3
Hihih, niin käsittämätöntä, ettei siihen enää mene kovin montaa vuotta, että ihastuksia alkaa pyöriä aamupalapöydässä!
Niin totta, tilanne vaatii inventaariota nro 2! Luulin karsineeni jo aika paljon ennen muuttoa, mutta… Eihän ihminen tarvitse näin paljoa! Karsiminen jatkukoon. :)
Minäkin oon onnellinen. :) Kohta vielä enemmän, kun saadaan joku järjestys ja perus arki pyörimään. Huomenna mennään tutustumaan päiväkotiin – vihdoin, phiiiuh! :D
Voihan suloiset hattupäät ;) Onneksi noi lumet sulaa, niin pääsette ulos aurinkoon pakoon sisällä vallitsevaa kaaosta :)
Hihii, joo, pakenemme päivittäin pihalle kaaosta pakoon. Ja piiiikkuhiljaa alkaa jo vääähän helpottaa. :)
Poitsut näyttää onnellisilta viikareilta.
Silmistä heijastuu se fiilis mitä mamasta huokuu uudessa kolossa.
L O V E
Joko pääsit nuuskimaan nurkat haltuun?
Millast siellä on, kerrokerro!