Illan viimeiset säteet värjäävät kaiken kultaiseksi ja linnut laulavat niin kovaa että tuntuu kuin kävelisi sademetsässä. Risteilyaluksista kuuluu tasainen humina niiden lipuessa ohi Suomenlinnan.

Nautin arkisista äänistä, niistä joita ei aina kuule jollei kuuntele. Ihmisten häly, veneet, lautan ääni, ne risteilijät.

Lokit ja hanhet taas voisivat pikku hiljaa pitää molemmat päänsä kiinni. Kaakatuksen ja kakan määrällä kun ei ole rajaa. Kesäasukkaat ovat päätyneet jälleen pesimään saarelle, vaikka kukaan ei niitä täällä kaivannut. ”Ollapa liekinheitin”, sanoi eräs nerokas ystäväni instagramissaan. Olen täysin samoilla linjoilla, puff puff puff!