Vähän ennen lähtöä

_MG_1033

Viimeiset hommat koneella ja sitten Turkuun! Ulkona ei tiedä sataako vai paistaako, pirun kylmä ainakin on. Pakkaamme juhannuskassin, kakarat ja koirat,  ja hyppäämme iltajunaan. Jännitystä luo kahden pikkunakin ja Bellan kohtaaminen, mutta saattaa olla että pidämme ne erillään. Toisella vauvanakilla kun alkoi ensimmäinen juoksu, eikä tiedä mitä Bella siitä tuumaisi.

_MG_1042_MG_1044

Parin Kakskerrassa vietetyn yön jälkeen jatkamme kohti Luviaa ja tuttua juhannussaarta. Porukka on muodostunut aikalailla vakioksi ja jokainen sänky ja patja on käytössä. Sähköä tai vettä ei tule, mutta juhannusväki on taatusti keskimäärin onnellisempaa mökin kynttilänvalossa, kun varustelluissa kodeissaan.

Koneen aion jättää kotiin, mutta kameran kannan tietysti mukana. Instagramin puolella tapahtuu varmasti jotain, mutta blogiin taidan palata vasta ensi viikolla.

_MG_1012

Joten kivaa juhannusta kamut! Untuvatakit kehiin, lämpöä ei näytä olevan luvassa..

Yöjuoksuilla

_MG_1664

Yöllä oli nättiä. Tulimme puolen yön lautalla kotiin ja veimme koirat lenkille. Ihmisiä ei tullut vastaan yhtäkään, järjettömän kokoisia sammakoita taas kymmenittäin. Manda hyppi voltteja yhden edessä, koitti saada sitäkin hyppimään. Sammakon liikahtaessa se kuitenkin pelästyi ja otti takapakkia. Sama toistettiin ehkä sata kertaa, kunnes sammakko oli hyppinyt hiekkatieltä pöpelikköön. Nössömpi siskonakki seurasi korvat luimussa sivusta.

_MG_1661-2_MG_1659

Emme olleet varmoja nousiko aurinko jo, vai laskiko se vielä. Pimeää ei ainakaan ollut, pyöreä kuu valaisi hämäränkin puolen taivaasta.

Mattolaiturin terassilla olin hetkeä aiemmin hytissyt kylmästä, mutta koirien kanssa kävellessä tuntui lämpimältä. Sellainen kunnon kesäyö-fiilis, viimeinen ilta ennen kun pojat palaavat Turusta kotiin. Sen jälkeen  kävelenkin useimmiten yksin koirien kanssa, kun loppuperhe on iltapuuhissa. Roolit jakautuivat alussa itsestään niin, ja nyt nakit eivät tajua yhtään, jos joku muu lähtee niitä lenkittämään..

_MG_1666_MG_1676

Onneksi nappasin yöllä pihapuun paperipallot sisälle, sillä kirkas taivas on peittynyt sadepilvistä ja vettä tulee taivaan täydeltä. Tänään meillä on Suomen Blogimedian kesäkekkerit suojatun terassin alla, lämpölamppujen hohkatesa yläpuolella. Eipä siinä, seura se juhlat tekee ja hyvä ruoka ja juoma päälle. Pakko silti myöntää, että odotan niin ensi viikkoa ja juhannusta. Tuntuu että nyt on ollut koko ajan jotain hässäkkää. Jatkuva olo, että jotain on unohtunut.. Juhannuksena jätän kaiken ylimääräisen kaupunkiin ja lähden tyhjin mielin saareen. Siellä ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä, juoksevia lapsia ja kipinöiviä keskusteluja sitäkin enemmän. Jos jotain olisikin unohtunut, sille ei voisi saaresta käsin tehdä yhtään mitään. Voi onni ja autuus. Sen ajatuksen voimalla vielä viikko.

_MG_1665_MG_1671

 

Loman lapseton aika

_MG_1229

Ne päättivät lähteä ihan yht’äkkiä. Pakkasivat reppuihin tarvittavat lelut ja mamman kassiin muutamat vaihtovaatteet, hyppäsivät seuraavaan lauttaan ja vaihtoivat kaupunkia. Me jäimme rantaan vilkuttamaan.

Aluksi tulee aina pieni haikeus ja tippa silmäkulmaan, sitten vapaus ja virne huulille. Kaikilla on kuitenkin kivaa, hetken ero antaa vapauksia. Kuuluisaa aikataulutonta aikaa meille, Seikkailupuistoaikaa pojille.

_MG_1225_MG_1219_MG_1196_MG_1206_MG_1203
Viikonloppuna syli täyttyy taas pienistä pojista, siihen saakka hengaillaan kaksistaan kotona. Ai niin koirat, koirat pitää muistaa..