Yöjuoksuilla

_MG_1664

Yöllä oli nättiä. Tulimme puolen yön lautalla kotiin ja veimme koirat lenkille. Ihmisiä ei tullut vastaan yhtäkään, järjettömän kokoisia sammakoita taas kymmenittäin. Manda hyppi voltteja yhden edessä, koitti saada sitäkin hyppimään. Sammakon liikahtaessa se kuitenkin pelästyi ja otti takapakkia. Sama toistettiin ehkä sata kertaa, kunnes sammakko oli hyppinyt hiekkatieltä pöpelikköön. Nössömpi siskonakki seurasi korvat luimussa sivusta.

_MG_1661-2_MG_1659

Emme olleet varmoja nousiko aurinko jo, vai laskiko se vielä. Pimeää ei ainakaan ollut, pyöreä kuu valaisi hämäränkin puolen taivaasta.

Mattolaiturin terassilla olin hetkeä aiemmin hytissyt kylmästä, mutta koirien kanssa kävellessä tuntui lämpimältä. Sellainen kunnon kesäyö-fiilis, viimeinen ilta ennen kun pojat palaavat Turusta kotiin. Sen jälkeen  kävelenkin useimmiten yksin koirien kanssa, kun loppuperhe on iltapuuhissa. Roolit jakautuivat alussa itsestään niin, ja nyt nakit eivät tajua yhtään, jos joku muu lähtee niitä lenkittämään..

_MG_1666_MG_1676

Onneksi nappasin yöllä pihapuun paperipallot sisälle, sillä kirkas taivas on peittynyt sadepilvistä ja vettä tulee taivaan täydeltä. Tänään meillä on Suomen Blogimedian kesäkekkerit suojatun terassin alla, lämpölamppujen hohkatesa yläpuolella. Eipä siinä, seura se juhlat tekee ja hyvä ruoka ja juoma päälle. Pakko silti myöntää, että odotan niin ensi viikkoa ja juhannusta. Tuntuu että nyt on ollut koko ajan jotain hässäkkää. Jatkuva olo, että jotain on unohtunut.. Juhannuksena jätän kaiken ylimääräisen kaupunkiin ja lähden tyhjin mielin saareen. Siellä ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä, juoksevia lapsia ja kipinöiviä keskusteluja sitäkin enemmän. Jos jotain olisikin unohtunut, sille ei voisi saaresta käsin tehdä yhtään mitään. Voi onni ja autuus. Sen ajatuksen voimalla vielä viikko.

_MG_1665_MG_1671

 

Makuja ja muistoja Maxillissa

maxill

Viime viikonloppu oli harvinaisen tehokkaasti käytetty. Pubitreffien lisäksi suuntasimme Maxilliin, tilasimme kolmen ruokalajin illallisen ja pullon Rieslingiä. Vanhat kotikulmat tuoksuivat keväältä ja vuosien takaiset hulluttelut palasivat mieleen.

Asuimme silloin Jääkärinkadulla, 39-neliön yksiössä ja Marita naapuritalon-18 neliöisessä. Hankimme erittäin (epä)kätevät radiopuhelimet, joiden avulla koitimme huudella toisillemme viestejä. Eivät toimineet kauhean hyvin.

maxillmaxillmaxill maxill

Tuossa alhaalla se on, vanha kotiovi.  Siihen eteen tuli taskuparkattua pieni punainen Micra aina koulun jälkeen. Sisäpihalle piiloutui kaunis vanha puutalo, jota katselimme kahdesta etelään avautuvasta ikkunastamme. Kesällä oli törkeän kuuma, mutta minä rakastin aurinkoa sisällä. Milo asui ensimmäiset kolme viikkoansa täällä, sitten muutimme Kiloon.

jääkärinkatu

Hässäkkää, hääpäivä ja hyviä hetkiä

naimisiin menossa

Viime päiviin – ja viikkoihin – on liittynyt niin paljon. Olen sata kertaa sanonut, että ensi viikolla on pakko helpottaa, mutta NYT sanon sen viimeisen kerran. Ensi viikolla helpottaa.

Kaiken hässäkän keskellä oli kolmas hääpäiväkin, joka tosin vilahti ohi kireissä ”pakkohoitaatääjuttunyteikätehämitäänkivaa”- meiningeissä. Mamma saapui Helsinkiin pelastavana enkelinä ja me saatiin asioita hoidettua. Ja päästiin vapaalle.

naimisiin naimisissa

Menetetty ilo otettiin viikonlopun aikana tuplana takaisin. PMMP:n huikean lauantaikeikan jälkeen tuli istuttua paarissa viimeiseen lauttaan asti ja yllättäen vielä kotiportilla kaksi kahelia naapurinrouvaa pelästyttivät meidät kuoliaaksi ja roudasivat yläkertaan jatkoille. Parasta.

onnellinen miesäiti ja poika

Nukkumaan mentiin puoli viisi ja puoli yhdeksältä oltiin Jussin kanssa jo juoksuhousuissa. Minä vedin lupaamani Maailmanperintöjuoksun ja Jussi puolimaratonin! Eka kiekka, eli se meikän 7 km hölkättiin kimpassa, enkä pysty tarpeeksi kiittämään seuraani tsempistä. KIITOS Jussi, ilman sinua oisin nukahtanut/keskeyttänyt/kävellyt/ryöminyt. Kiitos myös lukijalle, joka tulit startissa moikkaamaan, tuli kiva mieli!

pusu

Nämä kuvat ovat kolmen vuoden takaa, kymmenvuotispäivänä maistraatissa. Paikalla omat pojat ja muutama läheinen ystävä. Ei hullumpi keikka sekään, matkalla ollaan edelleen! Kiitos Toni rakkaani, kanssasi on hyvä olla.

pusu II

Kuvat Stella ja Annu, tukka Dandyn Sumi, koru gTie