Palavia muistoja

hevoshullu 92-93

Ai luoja. Olen varastoinut vanhoja päiväkirjakalentereita lipaston laatikossa vuosien ja monien muuttojen ajan. Nyt vihdoin aloin selailla sivuja ja olin kuolla! Eihän sitä nyt mitään suurta järjenloistoa odota murkkuhirviöltä, MUTTA SILTI! Päätin etten enää ikinä halua lukea tekstejä, saatikka että JOKU MUU löytäisi ja lukisi ne!

Sivut poltettuani päätin säästää kannet. Hevoshullu 92-93 ja Garfield 94-95. Vuoden 2000 jälkeiset jutut jätin talteen, niissä pyörii kuitenkin sama mies ja ystävät, sama elämä. Liitteenä alkuvuosien rakkauskirjeitä, joita ei enää 13,5  vuoden jälkeen synny ihan samaa tahtia, pah.

sivut tulessa

Torstain tähtihetkiä

elinaelina_MG_5732_MG_5678elinaelinaelina elina milo ikkunasta murtautuminen on rikosmanda ja muta

Tuusulan tähtisilmä saapui päiväkahviseurakseni ja jätti lähtiessään hymyn huulille. Höpöteltiin niitä näitä ja syötiin purkki jätskiä puoliksi, ei hullumpi alku viikonlopulle.

Huomenna taas kahdeksan lautalla Mäkelänrinteeseen uimaan. Milon eskariryhmällä on uimakoulu ja me Eelin kanssa teemme kuperkeikkoja toisella puolella allasta. Muuten aivan sairaan kivaa, mutta aamuherääminen vapaapäivänä on meikäläiselle hieman haastavaa. Päiväunien toivossa vedetään, pitää keksiä joku kiristyskeino, että saisin nuo pari poikaa kainalooni.

Harmaassa hunnussa

harmaassa hunnussaharmaassa hunnussaharmaassa hunnussa

Ei voinut olla varma, mistä maa loppui ja taivas alkoi. Majakan valot erottuivat pitkinä vaaleina juovina taivaalla ja tuuli kävi saaren länsipuolelta. Koirat tekivät u-käännöksen suojaisammalle puolelle korttelia, mutta siellä ne viihtyivätkin ihmeellisen hyvin. Meinasin pissata pöksyyni, kun toinen hölmöläinen hyppäsi portaalta hankeen ja siitä jäi näkyviin vain musta juova, jossa oli korvat.

Elämä mallillaan, lapset saapuvat tänään kotiin. Saari kuittaa.

harmaassa hunnussaharmaassa hunnussa