Ne päättivät lähteä ihan yht’äkkiä. Pakkasivat reppuihin tarvittavat lelut ja mamman kassiin muutamat vaihtovaatteet, hyppäsivät seuraavaan lauttaan ja vaihtoivat kaupunkia. Me jäimme rantaan vilkuttamaan.

Aluksi tulee aina pieni haikeus ja tippa silmäkulmaan, sitten vapaus ja virne huulille. Kaikilla on kuitenkin kivaa, hetken ero antaa vapauksia. Kuuluisaa aikataulutonta aikaa meille, Seikkailupuistoaikaa pojille.

Viikonloppuna syli täyttyy taas pienistä pojista, siihen saakka hengaillaan kaksistaan kotona. Ai niin koirat, koirat pitää muistaa..