Kävelin äsken töistä kotiin. Tämän illan keikka oli Ravintola Walhallassa, Suomenlinnan toisessa päässä, jossa tähtitaivas todellakin erottuu kaupungin valoista.
Pimeys oli uskomaton. Katuvaloja on melko harvakseltaan ja loppu on mustaa. Keltainen kuu möllötti meren yllä valaisten siihen sillan, hiekkatietä ei juuri erottanut ja katuvalon kohdalla häikäisi.
Kustaanmiekalla asuville tämä on kotimatka, aikamoista. Siellä jos jossain tuntee asuvansa saaressa.
Viikonlopun villeimmät villapaitabileet järjestettiin Lonnassa. Treffasimme Nooran kanssa torilla ja aloitimme matkan kohti ”pikku-Islantia”. Paatti kulki Kauppatorilta puolen tunnin välein ja porukkaa valui saareen tasaisena jonona. Tarjolla oli tiiviin tunnelman lisäksi hodareita, kalakeittoa, valuvaa valkohomejuustoa ja tietty tapahtuman tarjonnutta Skyriä eri muodoissa. Olin pökrätä popcorni-karamelli -smoothiesta, aivan mieletöntä.
Superkuu loisti pilvien lomasta ja jengi tanssi teltassa. En tiennyt ennalta ainuttakaan artistia, mutta mielenkiintoisilta kuulostivat. Illan viimeinen esiintyjä pisti porukan hyppimään, eikä siinä itsekään voinut muuta kuin pomppia mukana. Bileiden päätyttyä sain ihanasti yksityiskyydin kotisaareen, enkä joutunut odottelemaan unisena omaa lauttaa Kauppatorilla. Niin lähellä kuin Lonna Suomenlinnaa onkin, pääsee kotiin vain kaupungin kautta.
Kuvat minusta otti Noora Shingler.
Rakastan vaatteita jotka tuntuvat hyvältä ja peittävät kropan pikkuviat. Sellaisia joita ei tarvitse kotona vaihtaa mukavampiin. Ohuita, lämpimiä ja pehmeitä.
Loppukesällä löysin maailman ihanimman pikkumerkin nimeltään munsun. Merkki perustuu hyvään oloon ja laadukkaisiin materiaaleihin, mutta on vastaaviin laatuvaatteisiin nähden paljon huokeammissa hinnoissa. Ostin välittömästi merkin superkauniin, kokopitkän mustan pellavakaavun ja olen liihotellut siinä niin kotona kuin kemuissa.
Sitten tuli syksy ja paljon odotettu silkki-kasmirhaalari. Olen kääriytynyt siihen kuin perhosentoukka, kipittänyt kaupungilla ja löhönnyt lepakkotuolissa. Kaveriksi ostin mustat mokkaiset Otzit, jotka ovat muotoutuneet oman jalan mukaan täydellisesti.
Koko syksy on mennyt pienessä pumpulissa. Aurinko on lämmittänyt päivät kesäisiin asteisiin, mutta lauttajonot ovat jo takanapäin. Vaihdoin talon kuistin kesäkukat kaaleihin ja ikävöin naapureita. Sisäpihan teehetket ovat hautautuneet remonttirojun peittoon, mutta ensi kesänä sitten.. Huomaan ajattelevani monia ”sitten kun” -asioita. Lillun kohti tulevaa talvea, suunnittelen paljon ja toteutan niistä ehkä kymmenesosan.
Mutta mikäs tässä lilluessa. Istuttelen kaaleja ja korjaan viljelypalstan villiintynyttä satoa. Hengailen haalareissa ja lisään villasukat kylmän tullen. Jos kesä tulee yhtä nopeasti kuin menikin, niin eihän talvea ehdi edes tajuta.
Munsun & Otz shoes -shop, Mikonkatu 3