Kun tukkaa on paljon ja paksulti, tulee siitä helposti sellainen hallitsematon moppi, joka sojottaa kaikkiin ilmansuuntiin ja tuplaantuu tuulessa.
Varsinkin minä, joka en juuri jaksa tuhdata suoristusraudan ja monen tökötin kanssa hiustenpesun jälkeen, innostuin ihan hirveästi Markon ehdottamasta suoristuskäsittelystä. En tiedä mitä se mies tarkalleen ottaen teki, mutta hiukset pysyvät kuulemma kahdeksan viikkoa vähemmän pöyhkeänä. Shampoossa ei saa olla sulfaattia ja käsittelyn jälkeisenä iltana ei kannattanut pestä tukka, muuten kaikki normaalisti.
Ei ole kuulkaa ollut turha suoristus! Nyt käsittelystä on jo muutama viikko, eikä sojota yhtään niin paljon kuin ennen. Värjäystä ei voinut tehdä suoristuksen kanssa samaan akaan, joten se säästettiin seuraavaan kertaan. Käsittely tuskin on mikään hiuksia hellivä toimenpide, mutta ah, kuinka helpottava! Kuvissa pöyhkeilevä Pelle Hermanni -look on hetken poissa!
Kaiken tämän oman pään ympärillä pyörivän lisäksi, Dandyn uusi ilme on kerrassaan hurmaava! Olen aina tykännyt astua ovesta sisään, mutta nyt pienen remontin jälkeen sinne voi astella pinkkejä portaita pitkin! Sisällä värien kirjo jatkuu ja tuoreet kukat tuoksuvat kilpaa hiustuotteiden kanssa. Päähieronnan ajaksi silmät on pakko sulkea, mutta muuten voi tuijotella seinillä hengailevia lintuja.
Huomenna on se mainitsemani seuraava kerta ja puhelimessa muutama inspiraatiokuva tallennettuna. Jospa vielä jostain vähän napsaisisi.. :)
