Katja lipui toissapäivänä lautalla saareen ja teimme pienet meikkileikit. Perus päivämeikistä ei ollut tietoakaan, kun meikä sai kunnon meikkipohjat ja sysimustat silmät. Kuvattiin enimmäkseen niitä, mutta pakkohan mun oli tuosta punatukasta muutama kuva samalla napata. Aika kissa.
Kun tuntee Katjan, ei tavallaan ylläty, että nainen kirjoittaa lähes kolmesataa sivuisen teoksen luonnollisesta kauneudenhoidosta.
Puhelias ja hersyvä kosmetiikan ammattilainen päätti kirjoittaa kirjan, sai siihen loistavan kuvaajan ja kustantajan. Facebook -päivitykset hyppivät ilosta epätoivoon ja taas onnistumiseen, ja kohta opus oli valmis. Katjan energia, tahto ja tarmo on paketoitu mustien kansien väliin ja saatu jaettavaksi kaikelle kansalle.
Kirja sisältää tietoa jokaiselle itsestään huolehtivalle ihmiselle. Se ei hippeile liikaa, tai tuomitse muita. Sieltä voi lukea muun muassa vinkkejä oman ihotyypin hoitoon, tai saada reseptit simppeliin omatekoiseen kasvonaamioon.
Ihan vähiten ei minulle ollut merkitystä kirjan kuvaajalla. Kaapo on ystävä vuosien takaa, jonka töitä ja ammattitaitoa ihailen suuresti. Aidosti kaunis -kirjan kuvat ovat nimensä mukaisia, herkkiä, tummia ja voimakastunnelmaisia. Tähän mennessä olen viipynyt kuvissa vielä tekstejäkin pidempään, tuijottanut ja jäänyt kiinni ihoon.
Kirja vaatii seurakseen vielä lisää kahvia ja muutaman kakkupalan, mutta niin se kai on tarkoituskin; nautiskella oman tahdin ja tarpeen mukaan.
Otsikon pitäisi varmaan olla ”soturi kalliolla”, tai joku muu joogahomma. Mutta kun tuo nainen on ihan kissa ja sillä on kotonakin kissa, joten olkoon kissa.
Kävimme Katjan kanssa muutama viikko sitten kuvaamassa Länskärillä. Tuntuu että suuntaan aina sinne, kun kuvaan kauniita naisia. Kertustakin on viime vuodelta ihania kuvia samasta paikasta, pitääkin kaivaa ne esiin ja julkaista.
Siellä minä ihailin kun tuo nainen venyi, vanui ja taittui kuin kumilanka, jooga saa ihmisen hallitsemaan kehonsa niin kauniisti. Minäkin haluaisin joogata, ainoat kokemukseni tähän asti ovat vuosien takaa parista hotjoogasta ja työväenopiston ei niin laadukkaasta pikakurssista..
Tuntuu ihan hassulta, kuinka vielä hetki sitten tarkeni topissa auringonlaskuun asti, mutta nyt tuulee ja myrskyää niin, ettei edes villapaita riitä. Hmh, syksy alkoi samalla kun koulut. Fläbärit pitää pakata vintille. Toisaalta olen ihan valmis syksyyn, tykkään vuodenaikojen muutoksesta. Täällä saarella se on vielä niin voimakkaasti läsnä, luonto on lähellä.
Mutta mikäs tässä näitä kuvia katsellessa, tuolloin oli lämmin ja tuoksui kesä. Kaupunkilaiskissa loikki kevyesti paikasta toiseen ja minä hypin perässä. Sitten tultiin meille ja syötiin jätskiä. 
