Joka vuosi, kesäkuun alussa, muistelen menneitä. Ja aina, vaikka vuosia tulee lisää, muistaa sen yhden ihan kirkkaana. Nyt siitä on kahdeksan vuotta.
Siitä, kun Annu kuvasi minua mahani kanssa Suomenlinnan puhelinkopissa, jota vastapäätä nykyään asumme. Tai siitä, kun hengailtiin kättärin viereisessä puistossa ja tiedettiin että kohta se syntyy.
Siitä kun saatiin ensimmäinen lapsi. Pörröpäinen huutava poika, joka tuli ja pisti meidät ojennukseen. Siitä kun elämä alkoi uudenlaisena.
Kiitos Milo. Rakastetaan sua miljoona kertaa maailman ympäri ja vielä paljon enemmän. ❤
Puhelinkoppikuva: Annu Timonen