Viikonlopun jännittävin juttu: Yö koulussa!
Ala-asteen piha täyttyi huikeista tyypeistä Supermiehistä joulupukkeihin ja Totoroon, kotiväki hyvästeltiin nopeasti ja illalla sai tanssia discossa, sekä syödä (isän)kourallisen karkkia.
Kotona tuli muutamaan kertaan mietittyä, että jokohan se nukkuu ja onkohan se alusta kamalan kova. Hyvin oli nukkunut ja hurjan kivaa oli kuulemma ollut! Ensi vuonna menee jo ihan rutiinilla, ehkä meillä vanhemmillakin.
Yö nukuttiin huonosti. Havahduin viideltä siihen, että ensimmäinen tyyppi mönki meidän väliin. Vähän myöhemmin siellä oli molemmat pojat, molemmat koirat ja minä, Toni nousi kuntosalille.
Puoli yhdeksältä puolet meistä oli vielä ilman vaatteita, mutta kymmentä vaille olimme koko jengi matkalla kouluun.
Ekaluokkalaisen päivä oli mennyt kuulemma loistavasti, vaikka aamulla jännittikin kamalasti. Opettaja on superkiva ja kotiluokassa on (merinäköalan lisäksi) akvaario, jossa asuu iso monni. Läksyt tehtiin heti ip:n jälkeen ja illaksi lähdimmekin mantereelle huitelemaan.
Eelinkin päivä oli mennyt hienosti. Hän tosin olisi itse jo halunnut kouluun, tai edes eskariin, mutta joutui hyväksymään viskarina olemisen. Kun on syntynyt tammikuun toinen päivä, olisi valmis ihan mihin vaan.
Suomenlinnan ala-asteella oli viikonloppuna avoimien ovien päivä ja eskarit oltiin kutsuttu perheineen tutustumaan syksyllä alkavaan kouluun. Voi miten jännää se oli! Ohjelmassa oli tiedoitusta vanhemmille ja työpajoja lapsille, eskareille tarjottiin myös lounas ruokalassa.
Olen itse käynyt ala-astetta Turussa, edesmenneessä n. 60 oppilaan Kakskerran koulussa, tästä saman kokoisesta kyläkoulusta tuli vähintään yhtä hyvä fiilis!
Englanti aloitetaan jo ekalla, historiassa käydään läpi myös Suomenlinnan omia tapahtumia ja luovuutta korostetaan monessa. Moni opettaja asuu saarella ja on viihtynyt työssään toistakymmentä vuotta.
Milo odottaa innolla koulun aloitusta, vaikka selvästi myös jännittää. Sille muutokset uuteen ovat aina vaikeita. Toisaalta täällä kaikki tutut eskarikaverit siirtyvät samalle luokalle, jolloin muutos on ehkä helpompi. Meiltä on kouluun minuutin matka ja sinne kipittää syksyllä jo neljä Linnanportin lasta. Vitosista tulee uusien ekojen kummiluokka ja jokainen pieni saa oman kummioppilaansa. Mainittakoon vielä pikku bonari, merinäköala. Siinä voi sitten tuijotella ruotsinlaivoja ja uppoutua unelmiin..
Yhden talon jälkeen näkyy jo kotiin, eikä suojateitä ole ylitettävänä. On tämä kieltämättä aikamoinen lintukoto. ❤
