Löysin puhelimesta kuvia reilun viikon takaa, juuri ennen juhannusreissun alkua. Yksi haaveeni toteutui vähän aikaa sitten, kun pääsin yhtenä palstalaisena upottamaan sormeni Suomenlinnan Susisaarella sijaitsevalle kasvimaalle. Palsta on kasvanut ruohoa pari viime vuotta, mutta nyt olemme kuokkineet ja kaivaneet yli puolesta pellosta rikkaruohot, juuret ja vanhat tiilet pois. Lähtöpäivänä istutettiin maahan ensimmäinen rivi perunaa, toista ei ehditty ennen mustien pilvien tuomaa kaatosadetta.
Jestas kuinka onnelliseksi voi tulla pienestä palasta viljelymaata. Meillä on niin varjoisa piha, ettei siellä kasva kuin kirsikkapuu ja seinustan laatikko-orvokit. Palstalle on aikeissa istuttaa perunoiden lisäksi ainakin tomaattia, salaattia ja yrttejä, mitä nyt vielä ehtii.. Vinkkejä saa vapaasti huudella, sillä en missään nimessä ole mikään synynnäinen viherpeukalo, sinnikäs kylläkin. Minttua ajattelin laittaa reilusti, ja jahka Järvikylät vähän villiintyvät pellossa, niin pääsen surruttelemaan niistä joka aamu smoothiet!
Tomaattien kanssa kannattaa olla varovaisen toiveikas, ne osaavat olla aika jukureita. Tarvitsevat kasvihuonemaiset olosuhteet; eivät nimittäin pidä kovasta tuulesta, ovat vähän semmosia neitejä. Tarvitsevat tukea kasvaessaan ja runsasta kastelua, toisaalta taas kova sade vahingoittaa lehtiä. Sama juttu avomaakurkkujen kanssa, olen nyt kolme kesää putkeen tappanut ne jo taimina. Kurkut pahoittavat mielensä liian kylmästä, liian kuumasta, liian kosteasta ja liian kuivasta, todennäköisesti myös tuimasta katseesta.
Salaatit ovat nopeita ja helppoja, kun malttaa kylvää tarpeeksi harvaan. Samoin parsakaalit ovat kiitollisia, kuten myös herneet (tarvitsevat kans jotkut tikut joita pitkin kiipeillä). Retiisit vasta helppoja ovatkin, ne ovat nopeita ja saavat anteeksi pienen ylikypsymistä seuraavan kitkeryyden herkullisella värityksellään. Yrtit tuntuvat pääasiallisesti onnistuvan aina, kun muistaa niidenkin kanssa kylvövälin. Ruohosipuli ja tietyt minttulajikkeet ovat lisäksi monivuotisia.
Onnellisia hetkiä maan rapsuttelun kanssa! Itse olen huomannut, että sato on lähinnä sivuseikka kaiken sen mullalla vehtaamisen tuloksena.
Kiitos maailman ihanimmasta kommentista, tästä on niin paljon apua! <3