Meidän viimeiseen viikonloppuun Ruotutorpalla osui lapsiperheiden järjestämä talvirieha. Aurinko paistoi, lapset riehuivat ja nakit ja kuuma kaakao maistuivat taivaalliselta. Ikävähän näitä tyyppejä tulee. Toivottavasti ne kaikki tekevät kesäretken Suomenlinnaan ja heittävät pikkukiven ikkunaan. Santun kanssa sovittiin onneksi vakkari uimahallitreffeistä. Pojat ovat tunteneet koko elämänsä ja ovat ihan paitoja ja peppuja.
Voi tuota riemua lumesta! Noiden kuvien avulla muistaa, millaista pienenä oli rakentaa lumilinnoja, -onkaloita ja -majoja.
Riemua todella riittää! Pojat ovat aivan hikisiä aina sisälle tultaessa, kun riehuvat niin hulluna hangessa. Pitäis itsekin ehkä juosta enemmän.. :)
Hei rakas! Harmi etten päässy itte pihalle fiilistelemään – tauti prkl! Saat olla varma, että tullaan heittelemään pikkukiviä sit kesällä;)
No niinpä! Mekin oltiin ihan mattimyöhäisiä, mutta grillaamaan onneksi ehdittiin. Koitetaanhan nähdä vielä, halit!!
Vitsit miten kaunis päivä jäähyväisille. Just tajusin, että mäkään en enää varmaan koskaan tule käymään Ruotutorpalla. Jotenkin haikea fiilis, hassua. Mut me heitelläänkin sitten niitä kiviä kesällä teen ikkunaan kans!
Oot ollut mielessä, muuten vaan. Soitellaan joku päivä!
Joo, toi viikonloppu oli kyllä mukava! Mulla ei oikeastaan jää tätä paikkaa ikävä, vaan ihmisiä.. Pikkukiven kopsauksia odottelen! :)
Ihkuu, mun lumesta tekemä hattivattikin on ikuistettu!
Toivottavasti muutto sujuu kivuttomasti, kesällä toivottavasti viimeistään nähdään :)
Hattivatti oli paras! Ai se oli sun tekemä, vau!
Muutto ei ikinä suju helposti ja kivuttomasti. Tää on hullua puuhaa, aaargh!
Kesällä viimeistään, pus!!