Joka iltaiset lenkit koirien kanssa vievät usein rantaan. Näkymä kaupunkiin aukeaa lauttarannasta, samalla kun kiikuttaa metallitölkkejä kierrätykseen (paitsi suokkilaiset hoi! Toinen pienmetallipiste Pirunkirkon takana, juhlaa!)
Maisemaa ei kauaa ehdi paikallaan ihastella, sillä kaksi erittäin kiireistä kääpiömäyräkoiraa kiskoo jo hajujen perään. 
Kierrämme yleensä puolet kirkkosaaresta, joskus vain oman korttelin. Toisinaan käymme Susisaarella katsastamassa palstan, joskus harvoin kierrämme Kustaanmiekan.
Iltojen pimeneminen vaikuttaa reittiin. Nyt on vielä hetken mahtavaa tuijotella merelle, mutta kohta tarvitaan jo kaikki mahdolliset lisävalot ja heijastimet, eikä silti tee mieli lähteä kovin kauas kotoa. Päiväkotireitille tallaantuu pieni mayräkoirapolku ja kirjekaverit vähenevät..
ÄH, nyt litsari poskelle, on vielä elokuu! Marisen pimeästä sitten kun se oikeasti vie yli puolet päivästä. Eikä se silloinkaan välttämättä ihan kamalaa ole. Eihän..
