Tänään julkaistu Pariisin Kevään uusi levy (tai siis sen nimi) ja meikäläisen elämä sopivat hämmästyttävän hyvin yhteen.

Olen kuluneen viikon juossut kuin hullu. Olen kuvannut promokuvia puolialastomasta miehestä, kuvannut EU -gallupia Helsingin kaduilla, kuvannut yhtä roihuavan kuumaa naista, kuvannut tilaisuutta, jossa Anua kutsuttiin lähettilääksi, ja kaiken tämän ohella tavannut ihania ihmisiä. Olen nukahdellut sohvalle, juonut viiniä pihalla ja tirauttanut muutaman kyyneleen. Olen saattanut pojat taas mamman kanssa Turun junaan ja polkenut ex temporee Lauralle syömään banaanilettuja. Olen huojentunut, että tämän päivän kuvaus siirtyi.

Tänään juhlitaan levyä. Tiedättekö sen tunteen kun on kiva ilta tiedossa. Musat täysillä tanssit ja laulat yksin kotona, sheivaat sääret ja päätät laittaa korkkarit.

Jossain on tie ulos.