Tag Archives: Kevät!
Keltaisessa valossa
Illan viimeiset säteet värjäävät kaiken kultaiseksi ja linnut laulavat niin kovaa että tuntuu kuin kävelisi sademetsässä. Risteilyaluksista kuuluu tasainen humina niiden lipuessa ohi Suomenlinnan.
Nautin arkisista äänistä, niistä joita ei aina kuule jollei kuuntele. Ihmisten häly, veneet, lautan ääni, ne risteilijät.
Lokit ja hanhet taas voisivat pikku hiljaa pitää molemmat päänsä kiinni. Kaakatuksen ja kakan määrällä kun ei ole rajaa. Kesäasukkaat ovat päätyneet jälleen pesimään saarelle, vaikka kukaan ei niitä täällä kaivannut. ”Ollapa liekinheitin”, sanoi eräs nerokas ystäväni instagramissaan. Olen täysin samoilla linjoilla, puff puff puff!
Suolaisia roiskeita
Parasta keväällä: lauttamatkat kannella, aallokko josta roiskuu pisaroita naamalle. Merituuli ja lokkien kiljunta. Ja kyllä, kuukauden kuluttua olen luultavasti valmis ampumaan jokaisen kirkujan.
Voin silti helposti allekirjoittaa pari vuotta sitten mainitsemani lauseen, ettei lauttamatkoihin kyllästy koskaan. Matka saareen kestää vartin, jonka aikana tuuli puhaltaa stressin pois ja aurinko lämmittää poskia. Happi kulkee helteilläkin, vaikka tunnelma muuten olisi tiivis.
Turistivirran kasvaessa tihenee onneksi myös vuorovälit, parin viikon päästä lautat suhaavat tänne jopa vartin välein ja vesibussi aloittaa liikennöinnin. Ei harmita niin paljon jos myöhästyy.. Ihmeellistä kyllä, en ole montaakaan kertaa jäänyt kyydistä, vaikka joka hemmetin kerta juoksen rantaan viime minuuteilla. Olen vääntänyt jokaisen seinäkellomme kymmenen minuuttia etuaikaan ja vain hellan kello kertoo oikean ajan. Toimii, vaikka sen tietää.
