Yöjuoksuilla

_MG_1664

Yöllä oli nättiä. Tulimme puolen yön lautalla kotiin ja veimme koirat lenkille. Ihmisiä ei tullut vastaan yhtäkään, järjettömän kokoisia sammakoita taas kymmenittäin. Manda hyppi voltteja yhden edessä, koitti saada sitäkin hyppimään. Sammakon liikahtaessa se kuitenkin pelästyi ja otti takapakkia. Sama toistettiin ehkä sata kertaa, kunnes sammakko oli hyppinyt hiekkatieltä pöpelikköön. Nössömpi siskonakki seurasi korvat luimussa sivusta.

_MG_1661-2_MG_1659

Emme olleet varmoja nousiko aurinko jo, vai laskiko se vielä. Pimeää ei ainakaan ollut, pyöreä kuu valaisi hämäränkin puolen taivaasta.

Mattolaiturin terassilla olin hetkeä aiemmin hytissyt kylmästä, mutta koirien kanssa kävellessä tuntui lämpimältä. Sellainen kunnon kesäyö-fiilis, viimeinen ilta ennen kun pojat palaavat Turusta kotiin. Sen jälkeen  kävelenkin useimmiten yksin koirien kanssa, kun loppuperhe on iltapuuhissa. Roolit jakautuivat alussa itsestään niin, ja nyt nakit eivät tajua yhtään, jos joku muu lähtee niitä lenkittämään..

_MG_1666_MG_1676

Onneksi nappasin yöllä pihapuun paperipallot sisälle, sillä kirkas taivas on peittynyt sadepilvistä ja vettä tulee taivaan täydeltä. Tänään meillä on Suomen Blogimedian kesäkekkerit suojatun terassin alla, lämpölamppujen hohkatesa yläpuolella. Eipä siinä, seura se juhlat tekee ja hyvä ruoka ja juoma päälle. Pakko silti myöntää, että odotan niin ensi viikkoa ja juhannusta. Tuntuu että nyt on ollut koko ajan jotain hässäkkää. Jatkuva olo, että jotain on unohtunut.. Juhannuksena jätän kaiken ylimääräisen kaupunkiin ja lähden tyhjin mielin saareen. Siellä ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä, juoksevia lapsia ja kipinöiviä keskusteluja sitäkin enemmän. Jos jotain olisikin unohtunut, sille ei voisi saaresta käsin tehdä yhtään mitään. Voi onni ja autuus. Sen ajatuksen voimalla vielä viikko.

_MG_1665_MG_1671

 

Loman lapseton aika

_MG_1229

Ne päättivät lähteä ihan yht’äkkiä. Pakkasivat reppuihin tarvittavat lelut ja mamman kassiin muutamat vaihtovaatteet, hyppäsivät seuraavaan lauttaan ja vaihtoivat kaupunkia. Me jäimme rantaan vilkuttamaan.

Aluksi tulee aina pieni haikeus ja tippa silmäkulmaan, sitten vapaus ja virne huulille. Kaikilla on kuitenkin kivaa, hetken ero antaa vapauksia. Kuuluisaa aikataulutonta aikaa meille, Seikkailupuistoaikaa pojille.

_MG_1225_MG_1219_MG_1196_MG_1206_MG_1203
Viikonloppuna syli täyttyy taas pienistä pojista, siihen saakka hengaillaan kaksistaan kotona. Ai niin koirat, koirat pitää muistaa..

Vihdoinkin vihreää!

_04A0921

Joka vuosi yhtä ihmeellistä ja ihanaa, viikossa tullut vihreys! Aamuisin täällä on vielä rauhallista, turistit tulevat vähän myöhemmin. Minä ja koirat pyörähdetään pieni lenkki, pojat jäävät katsomaan piirrettyjä.

_04A0939

Yksi toinenkin asia muuttui hetkessä; olemme kaikki lomalla! En todellakaan ole sisäistänyt tätä asiaa vielä; pojilla on kymmenen viikon kesäloma, miesulla kuukauden ja minulla vain vähän sovittuja kuvauksia. Jee. JEE! JEEE! Ainoa varma suunnitelma on juhannusreissu serkkujen saareen. Se on yksi vuoden parhaista reissuista, aina. Kaiken muun voikin sitten tehdä ex tempore.

_04A0911_04A0930

Koirulaiset ovat kasvaneet niin henkisesti kuin fyysisestikin. Nyt niitä voi kutsua lähes sisäsiisteiksi. Puoli vuotta siihen sitten menikin, ja edelleen vahinkoja sattuu. Itselläni meinasi usko, toivo ja rakkaus loppua, tsemppasin poikien vuoksi ja hoidin karvakuonot hiljaa kiroillen. Sitten tapahtui ihme, kaikki tuntuikin helpommalta ja hellät tunteet palasivat. Nyt välillämme on yhteys, sellainen ymmärrys yhteisestä suunnasta.

_04A0937_04A0915

Aurinko ei tänäänkään näytä paistavan, mutta ulos on nyt päästävä. Pojat lähtivät juuri ja minä aion juosta perään. Vedän villapaidan niskaan ja juoksen pallokentälle katsomaan poikien potkuja.

Parasta perjantaita kamut! Ylihuomenna alkaa kesäkuu-uu-uu-uu!

_04A0942_04A0949_04A0948