Kun kaikki tuntuu olevan pausella, on hiirenhiljaista eikä mikään liiku missään, tuntuu mahtavalta painaa play. Hyppiä laiturilla ja laittaa peilityyni järvi lainehtimaan, liikuttaa pikkuisen maailmaa. Ihastella sitä hetki, kävellä polku takaisin talolle ja huomata että siellä se elämä on. Volumet kaakossa ja naamat naurussa.

Voi kunpa muistaisin joka päivä nauttia siitä elämästä, enkä äksyilisi turhasta. Lupaan yrittää. Olkoon se vedenjuonnin kanssa yksi alkaneen vuoden haasteita.