Voi mikä viikonloppu! Koti tyhjeni hämmentävän hiljaiseksi perjantaina, kun lapset lähtivät pariksi yöksi Turkuun. Me huitelimme kaupungilla, White Fox veti ensimmäisen keikkansa Semifinaalissa ja Reino Nordin tuli nähtyä Tavastialla. Ilta venyi pitkäksi, niinkuin seuraava aamukin.
Parasta sunnuntaissa oli saareen saapuneet ystävät, iltaan jatkunut brunssi ja kotiin palanneet lapset. Roudasimme satasen safkat maitokärryillä Siwasta ja nautimme niitä pitkään ja hartaasti!
Yksi lapsuuteni ihanista muistoista liittyy äidin puristamaan appelsiinimehuun aamiaisella. Päätin että brunssilla mehua riittää, ja nappasin mukaani laatikollisen pieniä aurinkoja. Oli ihanaa kun ei tarvinnut yhtään pihistellä, puristi vaan lisää lasien tyhjennyttyä. Miksei aina voisi olla laatikollista jemmassa!
Toni teki peston ja munakkaan, Nanda viipaloi hedelmät ja pyöritti croissantit, Johannes tarjoili kuohuvan ja minä hoidin smoothiet, maitokahvit ja munavoin. Kaikki oli hetkessä valmista, kun soppaa sekoitti monta kättä. 
Pienet kuonot kävivät välillä putsaamassa muruset pöydän alta ja palasivat taas unille lepakkotuoliin. Pojat toivat säpinää tullessaan ja saivat rääppiä jäljellä olevia ruokia iltapalaksi.
Päivän rakkaustarinan hoiti pieni tyttö, joka kampasi korvansa taakse ja antautui tunteelle täysin. Tuo ilme. En kestä.
Yhteistyössä Suomen Lähikauppa
