Meillä oli viime viikolla harvinaiset neljä päivää. Lapset olivat mammalla ja me keskenämme kotona! Erittäin outoa. Minulla oli suunnitelmissa laittaa kaikki keskeneräiset kotijutut kuntoon, mutta mies perkele halusi ottaa rennosti. Pienen keskustelun jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen, veimme suurimmat romut vintille ja jätimme maalaamisen tulevaisuuteen.

Yhtenä vapaailtana lähdimme illalliselle Raflaan. Nautimme ruoista pitkän kaavan mukaan ja saimme eteemme toinen toistaan parempia annoksia. Raflan listalta voi luultavasti tilata mitä vain ja aina on takuuvarmasti juhlat suussa. Minä kyllä jumitan edelleen salaatissa, jossa on pariloitua lohta, avokadoa ja wasabia, sillä se on täydellistä!

Ilta oli ihana, jatkui vielä Coronaan ja päättyi Stellan ja Karon vieraspatjoille Kurvin täyshoitolaan. Seuraavan aamun herätyksen hoitivat kahden lapsen sijaan kaksi iloista karvanakkia ja aamiaiseksi tarjoiltiin kynttilän tulessa grillattuja VAAHTOKARKKEJA!!

Kaiken sen nelipäiväisen rentoilun ja riekkumisen jälkeen oli kuitenkin maailman ihaninta hakea pojat kotiin, hiljentyä yhdeksältä ja kuunnella niiden tasaista tuhinaa kerrossängystä. Kuinka lapsia ja niiden ääntä voikin tulla niin kova ikävä jo muutamassa päivässä! Ja kuinka tärkeää on välillä hoitaa se muutaman päivän ero huomatakseen sen.