Joskus murheilla on tapana kasaantua samalle ajanjaksolle. Vaikkei yksittäiset asiat olisi suuriakaan, niiden yhteenlaskettu summa lamaannuttaa haamuksi. Vierestä seuraavat koittavat herättää siihen, että kaikki tärkein on kuitenkin enemmän kuin hyvin. Ja niin onkin.

Kaikki on omasta asenteesta kiinni, mutta aina ei jaksa innostua. Vaakakuppi on kenollaan väärään suuntaan. Ikkunat ovat likaiset ja ulkona sataa vettä.

Kun olo on kuin varjolla, on ihana tyhjentää pää turhasta taakasta, keskittyä ainoastaan porkkanakakun leipomiseen ja villapaitojen viikkaukseen.

Kahvin unohdin juoda, mutta porkkanakakusta tuli hyvä ja se odottaa jääkaapissa kuorrutusta. Vaatekaapissa on villapaidat siisteissä pinoissa, housuhyllyt jäivät vielä odottamaan. Mies tuli ajoissa kotiin ja kaksi poikaa riehuu alasti olkkarissa. Ehkä viikonlopusta tulee vielä hyvä ja uusi viikko tuo ratkaisut tullessaan.