Seitsemän viikon välein jätän takkini Dandyn hämyiseen vihreään huoneeseen, virkistyn väreistä seinillä, puran sydäntäni Markolle, jaan lenkkikokemuksia samaisen superjuoksijan kanssa, nautin taivaallisesta päähieronnasta ja kaiken tuon ihanan päätteeksi saan uuden tukan. En vaihtaisi näitä treffejä mihinkään.
Nyt kasvatetaan vielä vähän. Väri saa pysyä tuttuna ja turvallisena tummana. Kuva huijaa sen kyllä ihan oudoksi..
Vain yksi kaatoi mehut lakanoille ja vain yksi sanoi, että puuro on pahaa. Perjantait ovat meidän uudet maanantait. Vaihdettiin vakkarimaanantaivapaat perjantaivapaiksi, jes!
Päivä ei meinaa käynnistyä lainkaan. Kahvia en kye juomaan kupillista enempää tai tärisen koko loppupäivän, joten jatkan kai hidasta nuokkumista näytön äärellä.
Kävin eilen lenkillä ja takapuoli kramppasi. Minulla on siis urheiluvamma. Mutta miten pebaa muka venytellään, kysyn vaan? Milon vastaus tähän oli tietenkin se sellainen revittely. En seurannut mallia.