Tänä kesänä olen sukeltanut syvemmälle, kuin hetkeen. Olen heittäytynyt ja luonut uutta. Olen kurkottanut pilviin. Olen lojunut kallioilla ja syönyt jätskiä. Olen pillittänyt silmäni turvoksin. Olen juonut viiniä. Kuunnellut musiikkia kovaa ja tanssinut. Tukenut ystävää. Nähnyt sekä eron, että pysyvän rakkauden. Pillittänyt lisää.

Olen kokenut ystävien tärkeyden. Elänyt hetkessä ja nauttinut. Luovuttanut tiukat ruokavaliokokeilut. Syönyt valmisruokia. Olen Lotonnut, Eurojackpotannut ja Viking lotonnut. Olen miettinyt rahaa ja sen tuomia murheita, kokenut itseni onnelliseksi normaalipalkkaiseksi. Ja silti Lotonnut lisää.

Olen rakastunut kahteen mäyriäiseen, päästänyt ne viereeni nukkumaan. Rakastanut paikkaa, jossa saan asua. Kävellyt ja juossut saarilla, istuttanut perunoita kasvimaalle. Lojunut riippukeinussa ja lukenut kirjoja. Kuunnellut meren ääntä ja tuijottanut horisonttiin.

Olen kuunnellut ukkosta ja tuijottanut tähtiä. Nähnyt myrskyn pyörivän ympärillä. Kävellyt umpi sumussa ihan fiiliksissä. Pelästynyt. Odottanut.

Tämä kesä ei ole ollut elämäni paras, mutta se on silti sisältänyt elämäni parhaita hetkiä. Seitsemän vuoden syklit taitavat koskettaa myös minua. Moni asia muuttuu. Pitää pitää kiinni ja koittaa pysyä muutoksessa mukana. Pitää hyväksyä.Minun ja Outin sukellukset ikuisti Kerttu, kiitos kulta.