Olen itkenyt viimeisen puolen vuoden aikana enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kuudentoista vuoden yhteiselo tuli päätökseensä ja yhteiset yöt kävivät vähiin. Mies muutti uuteen kotiinsa syyskuun puolessa välissä. 
Kesän vietimme kämppiksinä, lapsille kerrottiin kesäkuun aikana, se oli kevyesti elämäni hirvein päivä. Teki mieli huutaa ja paiskoa kamoja, mutta niiskutin ja koitin selittää asiaa, jota en itsekään vielä sisäistänyt.
Kipeintä teki luopua ehjästä perheestä. Epäonnistumisen olo musersi, ja vastaan käveli vain onnellisia pareja lapsineen. Kuvasin puhelimella väheneviä hetkiä. Viimeisiä.
Itkin niin, että silmä tulehtui. Aamut olivat pahimpia, herääminen uuteen päivään ahdisti. En silti missään vaiheessa jäänyt sänkyyn, pidin itseni liikkeessä ja pyöritin arkea.
Aika parantaa, sanotaan. Tänä vuonna se on madellut. Toisaalta mennyt niin ettei muista. Mieli editoi pahat pois, kuvat kertovat missä olen ollut. Yllätän itseni niitä selatessa, paljon hyvääkin on tapahtunut.
Voi Dorit <3 Olen niin pahoillani. Tuntuu myös ihan tyhmältä kirjoittaa, että postauksen kuvat ovat uskomattoman hyviä, koska sillä ei just nyt ole mitään helkutin merkitystä. Halaan sua kovemmin ja kauemmin kun nähdään seuraavan kerran <3 Voimia rakas.
Kiitos ihanista sanoista. Kuvat on mulle tärkeitä, puhelin on piukassa niitä, näitä. Otin videopätkiäkin ja selitin sen hetkisiä oloja. Jäin juuri äsken vastauksen lomassa tunniksi katsomaan niitä..
Halataan kovaa, kun nähdään. Oot ihana Outi. <3
Keijukaiselle: hyvää sädetähtipölyä ja iso rutistussilityshalaus mummuliinilta
Miljoona kiitosta <3
Voi ei, olen pahoillani. Erot lyhyemmistäkin suhteista ovat aina kamalia ja uskon, että perheelliselle vielä hirveämpiä. Voimia ja valoa teille kaikille.
Kiitos. Se on niin totta, erot vaatii älyttömästi voimia, joita ei aina ole. Lapset tuovat toisaalta ihanan syyn olla ja toimia, ilman niitä olisi kovin yksinäistä.
Voi miten se suuri suru ja tuska näkyy noissa kuvissa. Inhottavaa lukea surullisia uutisia. Hirmuisesti voimia ja jaksamista! ❤
Onhan se tosiaan ollut suuri suru. Nyt jo onneksi alkaa olla tasaisempaa, itku ei tule päivittäin. Kiitos voimista. ❤
❤️
❤️❤️
❤️❤️❤️❤️❤️❤️
❤️Valtaisa hali❤️
❤️❤️❤️❤️❤️❤️
Kiitos valtavasti ❤️
Voimia koko perheelle! Tiedän tarkalleen mistä puhut,itselläni päättyi myös kuudentoista vuoden yhteiselo syyskuun alussa. Kipeintä on ollut nähdä lasten suru,lopullisuus on lohdutonta.
Aika parantaa,niin sanotaan. Siinä lohduttaudun.
Voi ei, otan osaa suruusi. Ja toivotan voimia, niitä tämä tilanne on kuluttanut. Vielä me täältä noustaan! ❤
Kuvat kertovat tunnelman todella tarkasti.
Muuta en osaa juuri nyt sanoa.
Ei tarvitsekaan, vähän on paljon. Kuvissa ja sanoissa.
Voimalla, sisulla, kohtamalla kaiken sellaisena kuin se tulee … sun siivet kantaa kyllä Iso halaus
Kiitos ❤ Täällä räpyttelen..
Voi Dorit-rakas. <3
Ihana Ida. ❤
Itkuhan näitä kuvia katsellessa tuli. ♡ Meillä tuli ero juhannuksena 7 vuoden yhteisen elämän jälkeen. Voimia, muistetaan hengittää ja keskittyä elämän pieniin hyviin asioihin.
Voi eih, teilläkin. Tuntuu että tässä vuodessa on jotain mätää.. Halauksia! Ja hengitellään..
Jollain oudolla tapaa tajusin jonkun muuttuneen jo kauan ennen tätä postausta… Voi kun osaat tuoda näin kipeätkin asiat niin kauniilla tavalla esille, kyyneleet silmissä tätä luin. Isoimmat halit ikinä täältäkin <3 Selviätte kyllä kaikki tästä, ihan varmasti.
Kiitos kauniista sanoista. Kyllä tilanne on tainnut vähän näkyä jo, vaikken siitä ole kovin suurella äänellä huudellutkaan. Keräilin alle juuri niitä postauksia, jotka henkivät minulle tilannetta.
Halauksia takaisin, ihanaa kun luet.
Oi voi. Olen pahoillani kovasti. Arvostan tätä avoimuuttasi suuresti. Seurasin muutama vuosi sitten hyvin läheisen ihmisen eroprosessia. Vihlovaa kun 25-vuotinen yhteiselo muuttui muistoiksi ja valokuva-albumeiksi pikkuhiljaa. Mutta uusia sivuja kääntyy, kunhan muistaa niitä käännellä. Tsempit ihan kaikille.
Muistoja ja kuvia toden totta riittää, onneksi ne ovat kauniita ja niitä muistelee hyvällä. Niin monta vaikeampaa tarinaa ihan lähellä, että saan olla onnellinen omastani, vaikka kipeää sekin tekee.
Kiitos.
halaus ❤️
Kiitos ❤
Ihana, kaunis, vahva Dorit. Vaikka ei aina siltä tunnu, niin sinä selviät tästä. <3 Surulle pitää antaa aikansa, mutta kyllä se vielä helpottaa. Usko pois. Halauksia tähän hätään netitse ja seuraavan kerran, kun kohdataan, niin ihan livenä. Oot niin upea tyyppi, että universumilla on sun elämän varrelle vielä huikeita juttuja tiedossa – olen siitä varma.
Kiitos rakas rakas Jenni ❤ Niin ihanasti sanottu, ja odotan sun halausta!
Voi sua rakas…❤
Mä olen tämän vuoden aikana seurannut 4 kaveripariskunnan eroprosesseja…Erillaisia tilanteita mutta aina raskasta kaikille…
Jos voisin hiipailisin sun luo ja antaisin ison ja pitkän halin!!
Muista että sinä olet vahvempi kuin uskot!!❤
Tässä vuodessa on ollut jotain outoa, munkin lähellä niin moni muu on samassa tilanteessa..
Halauksia, päivä päivältä kohti uutta elämää ❤
Huh. Huh. Nyt veti kyllä hiljaseks. Voi Dorit. Eihän tässä näin pitänyt käydä. Mutta elämä kantaa. Ja pahimpina päivinä riittää kun muistaa hengittää. Pikkuhiljaa niitä synkkiä päiviä on vähemmän ja hyviä päiviä enemmän. Voimia ja rutistus. Tämä ei ole kenenkään epäonnistuminen, joskus asiat vaan menee näin. Rohkeutta ja viisautta on osata myös luopua kun aika on. <3
Elämä kantaa ❤ Saan olla onneksi onnekas, siitä että kaikki on mennyt niin hyvin, kun nyt tässä prosessissa voi. Pikkuhiljaa, hengitellään..
voimia ja jaksamista ihana
Kiitos ❤
Uskomattoman vahva ja rohkea olet tästä näin avoimesti kirjoittaessasi. Ihan valtavasti voimia sinne ja muista surun keskellä, että kun elämästä jotain poistuu, niin jäljelle jäänyt tyhjiö täyttyy jollain uudella ja hyvällä. Hali ❤️
Kiitos, kauniisti sanottu. Tämä postaus on odottanut niin kauan oikeaa aikaa. Nyt se oli.
Raastavat kuvat.
Tyhjää täynnä. Ja, ei siltikään.
Elämä on suolaisenkitkerää. Kunnes. Aika.
Kevään auringon takaa ilmestyvät uudet tuulet ☆
Kevät ❤ ❤ ❤
Itkettää joka kerta kun käyn katsomassa tämän uudelleen. Käyn uudelleen ja uudelleen. Tiedän miltä tuo tuntuu. Ja taas itkettää.
Olet rakas <3
Sinäkin olet rakas. Susta saan voimaa ja näen kuinka hyvä on nyt. Olet ihana ❤
En tunne sinua ja siltikin itken kanssasi. Kuvasi ovat niin auki. Itse elän kovin samoja tunteita läpi. Voimia, sinä rohkea ja vahva nainen!
Päästetään itku ulos, se täytyy päästää. Voimia sinulle, ja halauksia. ❤
Hei. Ikinä en kommentoi, nyt oli pakko. Kuvasi ovat raivorealistisia ja saman kokeneelle erittäin terapeuttisia. Kyllä, pahin päivä on kertoa lapsille. Ja kyllä, ikinä ennen en ollut itkenyt niin paljon. Kiitos näistä kuvista <3
Ihanaa kun kommentoit. Jokainen sana tuntuu hyvältä. Kiitos ❤
Halaus!
❤
https://youtu.be/-SoxOb2ir5Q
Itku tuli. Laura Närhi ja Kemopetrol liittyy vielä niin voimakkaasti meidän alkuaikoihimme. Osui ja upposi. ❤
Kulta. Iso, iso, iso halaus. <3
Kiitos murunen, halaan takaisin ❤
Hei Dorit, raastavia kuvia. Itse kävin tuon läpi kaksi vuotta sitten, meilläkin on kaksi poikaa. Alku on kamala, kamala… Mutta mä lupaan sulle, se helpottaa! Ja tiedätkö, siitä voi selvitä niin että sinusta tulee parempi, vahvempi ja onnellisempi! Meillä oli myös 14 yhteistä vuotta ja sitten se vaan loppui, ihan yllärinä. Mutta on ollut hienoa kasvaa ja oppia itsestään paljon uutta. Minä olen onnellinen nyt, onnellisempi, vaikka en sitä silloin olisi uskonut. Luota aikaan ja itseesi, sanon sinulle saman kuin mitä äitini minulle akuuttivaiheessa hoki: Muista että olet kuningatar.
Oih, kuningatar ❤ ❤
Ihania sanoja, kiitos näistä. Onhan tuo aivan perseestä erota. Mutta silloin kun se on ainoa vaihtoehto, on vaan selvittävä ja hyväksyttävä. Kliseisesti uskon, että kaikella on tarkoitus.
Kiitos kun jaoit nämä koskettavat kuvat ja voimia! <3
Kiitos paljon ❤
Pingback: Viimeinen Olohuoneklubi (sisältää lippuarvonnan!) - Paikka auringossa
Pingback: Berliini 19-21.11 - Paikka auringossa