Tänään oli matkan ensimmäinen tuulinen päivä. Lähdimme lumikengillä ylös Kuertunturiin, keskelle käsittämättömän upeita maisemia ja tykkylumipuita. Kohta tuisku kuitenkin samensi sään, pudottaen puista isoja kasoja lunta. Söimme eväät katkenneen puunrungon päällä ja käännyimme takaisin hostellille.
Taisi olla juuri oikea aika, sillä pian näkymä oli paikoin pelkkää valkoista.
Hei! Terkut pohjoisesta! Hyppäsimme Nooran kanssa eilen illalla junaan ja heräsimme keskeltä kauneimpia kinoksia. Pakkasta ei ole paljonkaan, mutta lunta löytyy metritolkulla.
Yöjuna – Mikä nerokas ratkaisu matkantekoon. En varsinaisesti pelkää lentoja, mutten myöskään nauti niistä. Oli mahtavaa valita kulkuvälineeksi tasaisesti puksuttava juna, jonka pieni heiluminen sai taantumaan takaisin kohtuun. 
Toimittaja Shinglerillä oli sopivasti synttärihumu päällä, joten nautimme iltateen sijasta pikkupullon kuohuvaa. Kolmen neliön minihytti oransseine yksityiskohtineen oli taatusti päivänsankaria vanhempi. :)
Ihan kaikki ei ole mennyt putkeen. Onnistuin jotenkin käsittämättömästi saamaan lähtöpäivänä oikeaan käteeni jännetulehduksen. Voin kertoa että sattuu. Junalta jatkoimmekin sitten suoraan lääkäriin, joka määräsi levon lisäksi kunnon lääkket ja käsituen. Lepoa on turha täksi viikoksi määrätä, sillä tärkein tehtäväni täällä on valokuvata ja kokea elämyksiä. Äkkiseltään voin kertoa, että kamera painaa aivan pirusti, vetoketjua on vaikea sulkea ja hampaidenpesu on hankalaa.
Mutta maisemat ovat upeat ja seura parasta! Kyllä se tästä, pilleriä poskeen ja pihalle!
