Vähän vaille neljävuotiaana se oppi yht’äkkiä lukemaan. Istui vessassa, tuijotti kuivumassa olevia talvikenkiäni ja aloitti; ässooorreell. ”Mitä sä sanoit?” Soorreell.  Tossa lukee äiti Sorel.

Nyt se pysähtyy lukemaan kaikkea mahdollista. Sporassa on kiusallista, kun kohteet liikkuvat. Tai me, miten vaan.. Pikkukirjaimissa ällät ja iit menevät sekaisin, mutta isot sujuvat jo upeasti.

Olen toukastani kovin ylpeä. Ja perhosesta myös.