Perus mäyräkoiramuija. Kerran kun antaa periksi jossain, vaaditaan samaa aina ja ikuisesti. Tein yhden yön töitä, käsittelin kuvia aamutunneille ja keksin tavan olla lähekkäin. Siitä yöstä lähtien olemme käsitelleet kuvat yhdessä.
Samalla sekunnilla kun istun koneen eteen, kipittää yksi musta nappisilmä viereen ja inahtaa käskyksi avata laatikko ja toimia mäyräkoiranosturina. Juuri tälläkin hetkellä.
Mä en kestäääää!
Emmäkää! :D
Enkä mäkään ❤️
:D
Apua <3 Sulla on maailman paras ja söpöin työkaveri!
Kyllä! Ja vaativin.
Siis niin paras toimistodogi ikinä! :-D
Eikö! Tässä me nytkin ollaan hommissa. :)
Ihana! Eläimet on ❤️
Olen ollut itse sairaslomalla pari viikkoa vakavamman tulehduksen takia. Mulla on kaksi kissaa ja sairaalasta päästyäni ne ovat lähihoitaneet minua vuorotellen. Uskon niiden aistivan, ettei mamma ole nyt ihan kunnossa ja pieni lämmin karvakerä ihan kyljessä kiinni pitkin päivää on tässä tilanteessa aivan välttämätön terapiamuoto.
Oih, kuulostaa täydelliseltä lähihoidolta. Eläimet aistii niin paljon. Suhde omaan lemmikkiin on kyllä ainutlaatuinen. Mulla eron jälkeinen aika oli sellaista myllerrystä, jonka ehkä vain koira näki täysin suodattamattomana..
Pingback: Neljävuotiaat - Paikka auringossa