Tässä olotilassa, viidennen päivän kuumeessa, sitä alkaa olla valmis luopumaan isovarpaastaan, jotta pääsisi taas rantakallioille hetkeksi hengittämään. Jalat ei kanna ja pää on pimentyä jo säälittävän pienestä lenkistä koiran kanssa.
En tiedä laitetaanko ihminen välillä kärsimään ihan vain siksi, että osaa sitten jatkossa nauttia pienistä asioista? Minä osaan jo, juuri nyt niitä on vaan aika hemmetin vähän.
Syvissä vesissä mennään.
Ooh miten maagisia syyskuvia!
Voimaa ja valoa sulle, toivon mukaan pian helpottaa. <3
Syksy tuntuu niin eriltä, kuin vaikka viime vuonna. Vaahtopäistä saa voimaa (ja lenkkarit märiksi)
Hurjasti kiitoksia, kyllä se pikkuhiljaa. <3
Kauniita kuvia taas kerran. Paranemisia!<3
Iso kiitos noora! <3
Ah miten upeita kuvia! Olen odottanut myrskyä jo monta päivää. Kunnon repivä syysmyrsky tekisi hyvää. Punaiset posket ja sen jälkeen lämpöiseen kotiin teelle. Oletko neulonut viime aikoina? Tuli vain mieleen. Puikkojen terapeuttinen kolke❤ Toivottavasti paranet pian!!! Jaksamista!
Myrskyssä oli maagista voimaa. Meren kohinaa voisi kuunnella ikuisuuden!
Hei ihana kysymys; olen harkinnut neulomista jo vaikka kuinka monena päivänä, mutta vielä en aloittanut. Ehkä viikonloppuna! :)
Voi Dorit. Iso lämmin halaus, toivottavasti pian helpottaa <3
Kiitos ihanainen, vähäsen jo helpotti. <3