Rakastan vaatteita jotka tuntuvat hyvältä ja peittävät kropan pikkuviat. Sellaisia joita ei tarvitse kotona vaihtaa mukavampiin. Ohuita, lämpimiä ja pehmeitä.
Loppukesällä löysin maailman ihanimman pikkumerkin nimeltään munsun. Merkki perustuu hyvään oloon ja laadukkaisiin materiaaleihin, mutta on vastaaviin laatuvaatteisiin nähden paljon huokeammissa hinnoissa. Ostin välittömästi merkin superkauniin, kokopitkän mustan pellavakaavun ja olen liihotellut siinä niin kotona kuin kemuissa.
Sitten tuli syksy ja paljon odotettu silkki-kasmirhaalari. Olen kääriytynyt siihen kuin perhosentoukka, kipittänyt kaupungilla ja löhönnyt lepakkotuolissa. Kaveriksi ostin mustat mokkaiset Otzit, jotka ovat muotoutuneet oman jalan mukaan täydellisesti.
Koko syksy on mennyt pienessä pumpulissa. Aurinko on lämmittänyt päivät kesäisiin asteisiin, mutta lauttajonot ovat jo takanapäin. Vaihdoin talon kuistin kesäkukat kaaleihin ja ikävöin naapureita. Sisäpihan teehetket ovat hautautuneet remonttirojun peittoon, mutta ensi kesänä sitten.. Huomaan ajattelevani monia ”sitten kun” -asioita. Lillun kohti tulevaa talvea, suunnittelen paljon ja toteutan niistä ehkä kymmenesosan.
Mutta mikäs tässä lilluessa. Istuttelen kaaleja ja korjaan viljelypalstan villiintynyttä satoa. Hengailen haalareissa ja lisään villasukat kylmän tullen. Jos kesä tulee yhtä nopeasti kuin menikin, niin eihän talvea ehdi edes tajuta.
Munsun & Otz shoes -shop, Mikonkatu 3
Oot niin söpö!
Höhpöh, ITE OOT.
Aaah! Ihan täydellinen haalari! Näyttää sun kaltaisen söpöliinin yllä ihanalta, siinä määrin että mäkin nyt ihan ehdottomasti haluan samanlaisen vaikkei lopputulos oiskaan yhtä herkku. Mitään mahista ei oo päästä paikanpäälle, mutta alan asap selvittelemään tilausmahdollisuuksia. Mukavat vaatteet lasketaan maailman parhaimpien asioiden Top 5:seen!
Oi ihanaa, nyt vaan nopeesti viestiä Minnalle, josko toimitus onnistuu. Haalari on I HA NA, ja sulla taatusti ihan yhtä söpö!
Meillä taitaa olla samanlainen pukeutumisfilosofia! :-)
Jee, musta aika jees. :)
Äitini asui nuoruutensa saarella siinä rakennuksessa, jossa on nyt (onko vielä) taidemuseo tms. Mummo oli varuskunnassa aikoinaan töissä, ja heillä oli työsuhdeasunto äidin kanssa. Äiti oli kesätöissä lähellä lauttarantaa olevassa leipomon myymälässä…kivoja tarinoita kiehtovasta saaresta!
Täytyy pistäytyä mikonkadulla….kutistuuko haalarit?
Ulla-lukija
Oih, äitisi kesätyöpaikka oli siis meidän nykyinen kotitalo! :) Onpa hauskaa kuulla!
Nyt en osaa sanoa haalarin kutistumisesta, itse en ole sitä vielä kertaakaan pessyt. Mikonkadulla neuvovat ammattitaidolla, kysäisepä sieltä.
Pingback: Kärjet kattoon! - Paikka auringossa