Jätimme perjantaina koirat yläkerran rakastavaan hoitoon ja lähdimme perhelipuilla kohti Turkua.
Päivään oli mahtunut pakahduttavan hyviä uutisia ystävän terveydestä, että vähän huonompia aivan muuhun liittyviä. Päätin pitää mieleni plussan puolella, tennaritkin hohtivat lämmintä valoa ympärilleen.
Tein matkalla näennäisesti hetken töitä, vaikka oikeasti tuijotin ulkona viuhuvia maisemia. Lähdön fiilis on ihana. Se kun kaiken säädön, pakkaamisen ja juoksun jälkeen liikkuu kovaa johonkin suuntaan, on matkalla.
Perillä meitä odotti onnellinen mamma ja kyyti Kakskertaan. Ensimmäisenä yönä en malttanut sulkea silmiäni, vaan tuijotin kattoikkunasta taivaalle. Metsän pimeydessä tähtiä näkyy miljoona enemmän kuin kaupungissa.