Kyllä oli hämmentävää, kun ensin näki edes aika hyvin, ja sitten ei yht’äkkiä yhtään. Mereltä kuului sumutorvien sinfonia ja jään ryminä laivan keulaa vasten, mutta LAIVASTA EI NÄKYNYT VILAUSTAKAAN. Ei kertakaikkiaan mitään, vaikka se ajoi ohi ihan vierestä.
Sama sumu näytti olevan myös vastarannalla, siellä eräskin pitkähiuksinen kaunotar hymyili valloittavasti pää pilvissä. Lentosuukkoja meren yli, puspus!
Ei voinut olla varma, mistä maa loppui ja taivas alkoi. Majakan valot erottuivat pitkinä vaaleina juovina taivaalla ja tuuli kävi saaren länsipuolelta. Koirat tekivät u-käännöksen suojaisammalle puolelle korttelia, mutta siellä ne viihtyivätkin ihmeellisen hyvin. Meinasin pissata pöksyyni, kun toinen hölmöläinen hyppäsi portaalta hankeen ja siitä jäi näkyviin vain musta juova, jossa oli korvat.
Elämä mallillaan, lapset saapuvat tänään kotiin. Saari kuittaa.
Kunhan vähän lämmittelin.. :)