Ajattelin kuvata jonkinmoisen sarjan tuosta rantakasarmin tunnelista. Klikata kuvan aina kun on yli minuutti aikaa lautan lähtöön ja kamera kassissa. Vuoden kuluttua olisi kasassa aika monta näkymää ja lämpötilaa. Saattaa tulla hauska, tai sitten supertylsä. Nähtäväksi jää.
Kirkkopuiston nurmikko vihersi, pelastettiin kastematoja vesilammikoista ja keinuttiin päät pyörälle. En ole varma kaipaanko sittenkään enää lunta, josko jo leskenlehtiä?
Tuntuu, ettei aurinko ehdi koko päivänä kunnolla ylös. Vaakatasossa paistavat säteet häikäisevät silmiä ja muodostavat pitkiä varjoja. Jokainen häikäisevä säde on silti tervetullut, sillä hämärä laskeutuu niin aikaisin.
Tänään saatoin taas pojat ja mamman lautalle, loppuviikon ne viettävät laatuaikaa Turussa. Saavat juosta sen hetken valoisan ajan metsässä koiran kanssa ja poimia suppiloita kuivuriin. Me taas elämme ruoka-ajatonta arkea ja valvomme liian pitkään leffoja katsellen. Win-win.