Hevoslaitumen vieressä, kartanon takapihalla, oli parisataa puskaa pinkeinä mustaherukoista.
Poimin sen minkä tunnissa ehdin, osan suuhun ja loput pussiin. Sillä välin pieni hölmö koira hyppäsi pää edellä levän peittämään veteen, ja haisi kuin pilaantunut kananmuna sieltä noustessaan. Kotona kannoin sen lämpimään suihkuun ja vaahdotin puhtaaksi.
Marjat olivat jo puoliksi mehua jakaessani niitä pakastepusseihin. Sama kai missä muodossa niitä blenderiin heittää, maistuivat makeammille kuin mitkään aikaisemmin.
