Näin meillä saaressa, heh. Tämä tavaran roudaus on ollut ihanan yksisuuntaista, niinkuin nyt pitikin – kodista työhuoneelle. Pitää vaan osata pysäyttää ajoissa. Nyt alkaa olla jo aika valmista, valaistus ja riipputuoli vielä.
Viime yönä testasin työskentelyä yökolmeen, oli se hienoa. Poltin tuoksukynttilöitä ja käsittelin kuvia. Lokit kirkuivat kuin viimeistä yötä ja pimeys viipyi ikkunan takana vain hetken. Kolmelta taivas oli punainen ja ilma raikkaampi kuin koskaan. Kävelin ohi kodin, tunnelista lauttarantaan, ja hymyilin nukkuvalle Helsingille. Aivan kuin olisin ollut maailman ainoana hereillä.
Oih, kuvaamasi sai huokaisemaan, tuo se vasta on onnea! Mikä miljöö sinulla onkaan ympärilläsi! Kaikkea hyvää työhuoneellesi!
Kiitos hurjasti! Nautin ympäristöstä vieläkin ihan joka päivä. Ja yö. :D
Täälläkin on valvottu moneen otteeseen aamuyöhön. Kesäyöt ovat sellaisia, lipsahtavat.
Totta. Minäki toistin saman myös seuraavana yönä. Katsotaan, kuinka tämän käy.. ;)
En muista, että oonko koskaan kommentoinu, mutta jos oon, niin en ainakaan monesti! Löysin tän blogin joku aika sitten, ja nyt tää on kyllä ehdoton suosikki. Oli pakko tulla kertomaan miten paljon tätä siun blogia rakastan, kuvat on aina niin uepita ja tekstit taitavasti kirjoitettuja. En oo ihan varma, että mikä se juttu tässä on, mutta tästä blogista tulee onnelliseksi. Tässä vaan on sitä jotain :)
Ja hei, näiden upeiden kuvien ansiosta jo aikaa sitten tuli hirveä halu päästä käymään Suomenlinnassa, ja nyt vihdoin sinne tulevana sunnuntaina pääsen. Jee!