Perjantaibiisinä Antti Poudan uunituore sinkku, Valkea valo! Jeijeijei! On kyllä pakko hehkuttaa myös Jenni Salmisen kuvitusta, saisinko tästä julisteen kiitos? Huikea!
Aihearkisto: Kulttuuri
Lukuvinkki: Lennart
Tästä pikkukirjasta on pitänyt vinkata jo iät ja ajat. Löysin sen sattumalta juuri ilmestyttyään, selasin vailla odotuksia, enkä saanut hihitystä loppumaan. Kiikutin sen kotiin ja nauroimme vedet silmissä lisää.
Kirja muistuttaa omien vanhempien varoituksista, ja saa kiinni omista samanlaisista. Kuinka jotkut asiat eivät vain muutu. Tikkari suussa ei juosta, eikä ennen ruokaa syödä ainuttakaan herkkua.
”kerran Lennart osti mopon ja kuoli. Seuraavana kesänä hän osti kevytmoottoripyörän ja kuoli vielä enemmän.”
Grafiikat ovat hauskoja ja yksinkertaisia, tekstit lyhyitä ja ytimekkäitä. Kaikki päättyy vähintäänkin välittömästi.
Viime viikko oli meikällä yhtä juhlaa. Aluksi ihan oikeaa ja lopuksi jotain tuohon kolikkoon koskemisen jälkeistä olotilaa. Onneksi olin (kop kop kop) perheen ainoa petipotilas ja pikkuhiljaa taas tolpillani.
Palaan kohta musajutut mielessä, huomenna tärähtää meinaan huhtikuun Olohuoneklubi! Jei!
Ensimmäinen
Suomenlinnan LopUp -tapahtuma onnistui hienosti. Kävijöitä riitti kaikkiin tapahtumapaikkoihin, vaikka parinkymmenen asteen pakkanen sai taatusti osan tulijoista jäämään kotiin vällyjen alle. Niille jotka kuitenkin uskaltautuivat ulos, oli tarjolla harvinaisen kaunista katseltavaa.
Työhuoneellani pistäytyi tasaiseen tahtiin tuttuja ja tuntemattomia. Olin edellisenä päivänä saanut vihdoin muutaman suurennoksen seinälle ja ensimmäiset postikortit painatettua. Kaiken jätän aina viime tinkaan, mutta taidan toimia parhaiten paineen alla.. Näin ainakin uskottelen itselleni. 
Päivän ehdottomasti paras asia oli ensimmäinen ikioma esiintyjä, superlahjakas ystäväni Antti Pouta, joka soitti ja lauloi omaa, vielä julkaisematonta tuotantoaan työhuoneen yleisölle. Luojan kiitos Arttu saapui kameransa kanssa paikalle, sillä omat kuvani olivat aivan täpinästä tärähtäneitä. 
Keikka oli ihana. Kuuntelin ja liikutuin, enkä ollut ainoa joka pyyhki silmäkulmiaan viimeisen biisin loputtua. Sen lisäksi, että tila on pieni ja intiimi, sai Antin ääni ja sanoitukset ihokarvat ilmaan. Jotkut asiat tunkeutuvat syvälle, ja tämä oli ehdottomasti yksi niistä. Kiitos.
Levyä odotellessa. ❤
Kuvat: Arttu Kokkonen