Tänä iltana oli taas nättiä kuin sadussa. Nappasin Mandan mukaani, tungin Boset korviin ja hölköttelin Cariboun tahdissa valleille. Hikinen halaus vastaan juoksevan Onan kanssa ja suu täyteen itikoita.
Hetken hengähdys kukkulalla, Manda vapaaksi juoksentelemaan, vähän kadonneita vatsalihaksia, jonka jälkeen kunnon annos itikoita. 
Hölkkää kohti kotia, velä muutama kuva auringonlaskusta, sekä sieraimet täyteen itikoita.
Että kesä on täällä, pörrör!
Tässä näemme hyvien unien salaisuuden, silloin kun lämmin syli, tai sänky untuvapeittoineen ei ole käytettävissä. En piilottanut hernettä alle.
Äitienpäivänä tuuli todellakin tarpeeksi. Kuopsuttelimme ensin hetken palstamultaa ja jatkoimme sieltä Kustaanmiekalle. Vuosittainen leijatapahtuma oli saanut täydellisen päivän osakseen ja porukkaa makoili vilteillä leijapidikkeidensä vieressä, värikkäiden kankaiden liitäessä taivaalla.
Oma ehdoton suosikkini tuo iso värikäs ja piikikäs, joka viilsi vaakatasossa kukkulan päällä.
