Kävelin äsken töistä kotiin. Tämän illan keikka oli Ravintola Walhallassa, Suomenlinnan toisessa päässä, jossa tähtitaivas todellakin erottuu kaupungin valoista.
Pimeys oli uskomaton. Katuvaloja on melko harvakseltaan ja loppu on mustaa. Keltainen kuu möllötti meren yllä valaisten siihen sillan, hiekkatietä ei juuri erottanut ja katuvalon kohdalla häikäisi.
Kustaanmiekalla asuville tämä on kotimatka, aikamoista. Siellä jos jossain tuntee asuvansa saaressa.
Viikonlopun villeimmät villapaitabileet järjestettiin Lonnassa. Treffasimme Nooran kanssa torilla ja aloitimme matkan kohti ”pikku-Islantia”. Paatti kulki Kauppatorilta puolen tunnin välein ja porukkaa valui saareen tasaisena jonona. Tarjolla oli tiiviin tunnelman lisäksi hodareita, kalakeittoa, valuvaa valkohomejuustoa ja tietty tapahtuman tarjonnutta Skyriä eri muodoissa. Olin pökrätä popcorni-karamelli -smoothiesta, aivan mieletöntä.
Superkuu loisti pilvien lomasta ja jengi tanssi teltassa. En tiennyt ennalta ainuttakaan artistia, mutta mielenkiintoisilta kuulostivat. Illan viimeinen esiintyjä pisti porukan hyppimään, eikä siinä itsekään voinut muuta kuin pomppia mukana. Bileiden päätyttyä sain ihanasti yksityiskyydin kotisaareen, enkä joutunut odottelemaan unisena omaa lauttaa Kauppatorilla. Niin lähellä kuin Lonna Suomenlinnaa onkin, pääsee kotiin vain kaupungin kautta.
Kuvat minusta otti Noora Shingler.
Valo vähenee. Minä ja Manda kierrämme hämärässä Kustaanmiekkaa, jänikset loikkivat ympärillä ja koira kiskoo niiden perään.
Merellä lipuu purjeveneitä kohti satamaa, kaupungin valot kirkastuvat ja taivaanranta tummuu. Kotiin palatessa on jo pilkkopimeää.