Aihearkisto: Elämää

Kangertelua ja kuulumisia

,

Jäihän se kamalaksi pähkäilyksi, jatkanko tätä vai en. Ja jos jatkan, suljenko sittenkin vain ystäville. Jatkan kai vieläkin pähkäilyä, mutta laitetaan nyt jotain kuulumisia kehiin!

Teimme toissapäivänä Milon kanssa retken Poriin. Mentiin autolla, myytiin se ja palattiin kotiin bussilla. Nyt on todella outo olo, olen autoton ensimmäistä kertaa sitten ajokortin saannin. Saareen muuton jälkeen auto oli niin vähäisessä käytössä, ettei sitä ollut mitään järkeä seisottaa tien reunassa. Talvella se olisi hautautunut kinoksiin ja me olisimme kiroilleet. Hyvä siis näin.

Yhden yön ero oli pojille yllättävän merkittävä. Eilen Eeli piirsi liitutauluseinään kuvan, jossa pieni tyyppi pitää isompaa kädestä. Tänään aamulla se kysyi heti herättyään, minne Milo menee, kuultuaan ääniä keittiöstä. Paidalta puuttui peppu vuorokauden ajan.

Viikonloppu alkaa ihan juuri, radiossa pauhaa Paskalista ja lähden kohta hakemaan poikia päikystä. Palaan kyllä tänne. Pian. Pus.

Neljäs kesäkuuta

,

Tästä se kaikki lähti. Pienestä, 2,8 kiloisesta rääpäleestä. Manboy oli juuri lähdössä Euroopan-kiertueelle lämmittelemään Placeboa, lautta olisi lähtenyt samana päivänä. Toni vaihtoi lautan lentokoneeseen, sai vuorokauden lisäaikaa ja pääsi kokemaan poikansa syntymän. Yön vietimme jo kaksin, toisiamme ihmetellen. Marita ja Hannu tuurasivat vierailuaikoina vanhinta sisarustaan. Euroopassa tuhannet kädet taputtivat rumpalin vastasyntyneelle vauvalle.

Kolme viikkoa Milon syntymästä, muutimme Viiskulmasta Espooseen. Ensimmäiset synttärit juhlittiin pihalla kavereiden seurassa. Milo oli vuoden aikana kasvanut rääpäleestä juoksevaksi pikkupojaksi ja minun mahassani  kasvoi jo pikkusisarus.

Kaksivuotiaana se puhua pulputti, rakasti kirjaimia ja liikkumista. Pikkuveli oli syntynyt edellisenä talvena ja Milo oli parasta mitä veli tiesi!

Kolmen vanhana se fillaroi kuin tuulispää, parkkeerasi autoja tarkkana kuin porkkana ja kiipeili taitavasti kuin apinanpoikanen.

Neljännet synttärit vietettiin kimpassa naapurin Tuomaksen kanssa. Piha oli täynnä iloisia ja sokerisekoilevia lapsia.

Tänään se on viisi. Osaa lukea, laskea ja pyöräillä. On herkkä, ajattelevainen ja maailman ihanin. Rakastaa vaaleanpunaista ja kaikkia kauniita asioita.

Lauantaina juhlimme synttäreitä uudessa kodissamme, kiitos kaikille mukana olleille, teitte päivästä mahtavan! ❤

Viimeisistä kuvista kiitos Pyrylle!