Jäihän se kamalaksi pähkäilyksi, jatkanko tätä vai en. Ja jos jatkan, suljenko sittenkin vain ystäville. Jatkan kai vieläkin pähkäilyä, mutta laitetaan nyt jotain kuulumisia kehiin!
Teimme toissapäivänä Milon kanssa retken Poriin. Mentiin autolla, myytiin se ja palattiin kotiin bussilla. Nyt on todella outo olo, olen autoton ensimmäistä kertaa sitten ajokortin saannin. Saareen muuton jälkeen auto oli niin vähäisessä käytössä, ettei sitä ollut mitään järkeä seisottaa tien reunassa. Talvella se olisi hautautunut kinoksiin ja me olisimme kiroilleet. Hyvä siis näin.
Yhden yön ero oli pojille yllättävän merkittävä. Eilen Eeli piirsi liitutauluseinään kuvan, jossa pieni tyyppi pitää isompaa kädestä. Tänään aamulla se kysyi heti herättyään, minne Milo menee, kuultuaan ääniä keittiöstä. Paidalta puuttui peppu vuorokauden ajan.
Viikonloppu alkaa ihan juuri, radiossa pauhaa Paskalista ja lähden kohta hakemaan poikia päikystä. Palaan kyllä tänne. Pian. Pus.
Veljekset kuin ilvekset! Meillä on kans päästy kunnon veljesmeininkiin painimatseineen ja väsyrätkätyksineen;) olipa muuten ihanaa törmätä silloin viimeks!
Oih, teillä on kanssa niin pieni ikäero, että varmaan ovat ihan bestiksiä!
Musta on ihanaa huomata, kuinka supertärkeitä pojat ovat toisilleen. Ite kaipasin aina sisarusta lapsena, ja miksen vieläkin..
Oli ihana törmätä, toivottavasti pian uudelleen!
Apua miten liikuttava piirros! Kyllä sisarukset vaan on hieno asia olemassa. Taidankin muistuttaa omaani siitä, kuinka tärkeä sen.
Onni on oma sisko tai veli. Mäkin toivoin niin isoveljeä, kun olin pieni.. :) Ihanaa, että noilla on toisensa.
Hups. *se on :)
Jee, sä oot täällä! Ja oo, sä inspiroiduit siitä nimestä, teit siitä näköises. Jään odottelemaan lisätunnelmia ja tunnelmakuvia sinusta, saaresta, ja noista kahdesta pikkuhurmurista. :)
Joo! Kyllä mä oon täällä! :)
Kiitos vielä sulle nimi-ideasta, tykkään kovin! Väänsin sen vaan tosiaan helpommin muistettavaksi.. Ois ollut noloa kirjoittaa oman blogin nimi väärin :)
Hetken kesti, ennenkuin yhdistin Paspartuun oikeaan henkilöön! Nimi toimii. Ja piirros on suloistakin suloisempi. :)
Hihii, juu mä! Piti vaihtaa nimeä, jos jatkaa tätä. Ja kyllä mä jatkan! :)
jihuu, täällä taas. ihku nimi :)
Jes jes jes!! :D
Ihanaa, sä oot täällä! Odotin jo! Tiiätkö, mä kaipasin kans pienenä ISOveljeä – sain kaksi pikkuveljeä, reilukerhosta päivää… :D No, vekkuleita nekin!
Täällä! :)
No mut sä sait ne pienet edes, mä en mitään. Sniis!
Hitsi et mä odotan tota! Mulla on kolmen kopla tyttöipania. 5 – 2,5 -1.
Toistaiseksi kaksi isointa yleensä vaan nahistelee ja kumpikin valittaa että pienin sotkee leikit ja vetää tukasta. Onneksi niitäkin hetkiä on edes joskus, että isoin lukee keskimmäiselle kirjaa. Hän myös haluaa leikkiä 101 dalmatialaista niin, että pikkusiskot on koirapentuja,joiden nahat hän tahtoo, hän itse on Cruella De Vil ja äiti ja isä ne roistovätykset, jotka mokaavat Cruellan suunnitelmat..
Itelläni on isosisko, pikkusisko ja pikkuveli ja olen heist onnellinen ja kiitollinen joka päivä! Kiva että palasit, mulla tulee Paspartuusta aina mieleen Matka maailman ympäri 80 päivässä animaatio-sarja, jossa oli se Paspartuu ja Tico ystäväin..
Hyvä, ettet lopettanut.
Täällä tulee hyvä mieli kuvista ja tekstistä. :)