Tästä se kaikki lähti. Pienestä, 2,8 kiloisesta rääpäleestä. Manboy oli juuri lähdössä Euroopan-kiertueelle lämmittelemään Placeboa, lautta olisi lähtenyt samana päivänä. Toni vaihtoi lautan lentokoneeseen, sai vuorokauden lisäaikaa ja pääsi kokemaan poikansa syntymän. Yön vietimme jo kaksin, toisiamme ihmetellen. Marita ja Hannu tuurasivat vierailuaikoina vanhinta sisarustaan. Euroopassa tuhannet kädet taputtivat rumpalin vastasyntyneelle vauvalle.
Kolme viikkoa Milon syntymästä, muutimme Viiskulmasta Espooseen. Ensimmäiset synttärit juhlittiin pihalla kavereiden seurassa. Milo oli vuoden aikana kasvanut rääpäleestä juoksevaksi pikkupojaksi ja minun mahassani kasvoi jo pikkusisarus.
Kaksivuotiaana se puhua pulputti, rakasti kirjaimia ja liikkumista. Pikkuveli oli syntynyt edellisenä talvena ja Milo oli parasta mitä veli tiesi!
Kolmen vanhana se fillaroi kuin tuulispää, parkkeerasi autoja tarkkana kuin porkkana ja kiipeili taitavasti kuin apinanpoikanen.
Neljännet synttärit vietettiin kimpassa naapurin Tuomaksen kanssa. Piha oli täynnä iloisia ja sokerisekoilevia lapsia.
Tänään se on viisi. Osaa lukea, laskea ja pyöräillä. On herkkä, ajattelevainen ja maailman ihanin. Rakastaa vaaleanpunaista ja kaikkia kauniita asioita.
Lauantaina juhlimme synttäreitä uudessa kodissamme, kiitos kaikille mukana olleille, teitte päivästä mahtavan! ❤
Viimeisistä kuvista kiitos Pyrylle!
Voi että, onnea viisivuotiaalle!!
Oon joskus tänne Stellan blogin kautta eksynyt, ja vaikka lapsiperheen elämä ja arki on hyvin kaukana meikäläisen elämästä tykkään kovasti lueskella näitä juttuja. Ja nautin myös katsella kauniita kuvia :)
Ja nyt kun rakas ystävä odottaa esikoistaan taidan eksyä tänne entistä useammin, on sitten edes pieni aavistus siitä millaista meidän kaveripiirin elämä tulee olemaan marraskuusta alkaen :)
Paljon, paljon onnea isolle viisivuotiaalle! Ihana Milo, aivan ihanat kuvat! On se hurjaa miten paljon viidessä vuodessa ehtii tapahtua, pieni nyytti kasvaa isoksi omatoimiseksi tyypiksi. Sniff. Iso mutta kuitenkin vielä niin pieni. Ja äidithän ne ei vanhene ollenkaan. ;)
Mielettömän ihana kuvasarja! Ja ihanampi Milo! Niin kaunis poika että jösses ku teillä on vielä pitelemistä :) Onnea vielä ja kiitos hauskoista juhlista!
Voi, vaikuttaa aivan mahtavalta tyypiltä!
Oon tosi samoilla linjoilla ku Niina. Rakastan näitä sun ”lapsipostauksia”, ne antaa tuulahduksen rikkaasta elämästä lasten kanssa, itsellä kun ei ole sellaisesta käsitystä. Milo vaikuttaa huipputyypiltä, onnittelut hälle. :)
Kiitos kultaisista kommenteistanne!
Aika on kyllä juossut niin nopsaa, en tajua! Mutta on se tosi helpottavaakin, elämä vauvan kanssa on melko raskasta, kivaa että se on jo mennyttä (vaikka ystävien vauvat ovat kyllä ihänia!).
Milo on mahtava tyypi. Olen onnekas, kun saan elää sen kanssa. Vaikka se on mun poika, niin enhän mä voi muuta kun ohjata sitä mielestäni oikeaan suuntaan, ihmisenä se on ihan omanlaisensa. Ja mä rakastan sitä niin että meinaan haljeta. Koskaan ei ole tylsää, vaikka välillä tietysti ärsyttävää. Joskus se on liikaa niinkuin mä, ja silloin monesti palaa hermot.
Ihanaa kuulla, että te, eri elämäntilanteessa elävät, tykkäätte myös käydä täällä lueskelemassa mun juttuja! Tuli niin hyvä fiilis kommenteistanne! Kiitos!!
Onnea 5-vuotiaalle, jolla on hienon hieno syntymäpäivä! Oma rakas, esikoistyttäreni on syntynyt tismalleen samana päivänä. Ihana, hieno tyttöni, jonka synttäreitä vietettiin jo sunnuntaina 9 parhaan kaverin voimin :) Postauksesi sai kyyneleet silmiini: muistui niin kovasti mieleeni, miltä pienen ihmisen maailmaan tulo viisi vuotta sitten tuntui…
Kiitoksia sinulle kivasta blogista (ensimmäistä kertaa kommentoin) ja oikein ihanaa kesää!
Kiitos Tarja kommentistasi ja hurjasti onnea sinne synttärikaimalle!! Viisi vuotta on hurahtanut niin nopeaan, syntymän muistaa kuin eilisen. Mutta niin kai aina. ❤