Milolla on tänään synttärit. Yhdet bileet juhlittiin jo viikonloppuna, toiset on tänään. Kakku on valmis, sankari villinä ja ilma mitä parhain.
Palaan juhlahumuun ja maailman parhaan suklaakakun ohjeeseen, kun lähmät on pyyhitty lattialta ja talo hiljentynyt. Kakku on sama, jota kultainen Susanna teki häihimme, ja niin moniin muihinkin hyviin hetkiin ystävien seurassa. Resepti on kulkenut heillä äidiltä tyttärelle ja nyt myös minulle. Palaamisiin!
Minä olin tänään koneella ja pojat riippukeinussa. Ruuaksi keittoa Siwan pakkasesta ja jätskit päälle. Kaikki olivat tyytyväisiä, sillä tämä oli täydellinen – ja täydellisesti unenpöppyrässä neuvoteltu – yllätysvapaa. Hyvin ne pitivät lupauksensa, ettei turhaan riidellä ja äiti saa tehdä rauhassa töitä.
Se on äitiinsä tullut. Minä oon se tyyppi, joka pelastaa kastematoja asfaltilta ja rantakäärmeen poikasia turistien jaloista (kyllä, eilen pelastin!)
Tässä kulki muurahaisten polku. Ensin se ei meinannut päästä siitä millään yli, sitten se nappasi fillarin syliinsä ja astui ison harppauksen. Muurahaiset jatkoivat kulkuaan kuolematta ja Eeli oli onnellinen. Mun poika.
