Viaton matka työhuoneelle ja välitön throwback Titanicin autokannen seksikohtaukseen. Loppupäivän sietämättömänä korvamatona Celine Dionin My Heart Will Go On. Armoa.
Author Archives: Dorit
Tuokio tuijotellen
Tiedättekö, olen saanut kahvihetkiini aivan uuden ulottuvuuden. Aikaisemmin riitti onnistunut maku, nyt on ulkonäölläkin suuri merkitys. Enkä tarkoita kahvikupin kauneutta, sillä on ollut merkitys ihan aina. Rakastan hetkeä, jona tuijotan kahvikuppikokoelmaani ja mietin minkä kupin valitsen sen hetkiseen tunnelmaan (näissä kuvissa Tuokio).
Mutta asiaan! Sain minikoulutuksen kahvialan rautaiselta ammattilaiselta ja olen siitä lähtien harjoitellut maitovaahtokuvioita. Sydän alkaa olla jo aika hallussa, vaikka onhan siinä vielä paljon hiottavaa. Kesään mennessä syntyy kuvio jos toinenkin, olen niin kahvi treenikoukussa!
Lumihommia
Tänään tuprutti taas taivaan täydeltä! Pihasta kolatut lumikasat muuttuivat hetkessä tunneleiksi ja linnoituksiksi, lapiot heiluivat ja hiki virtasi. Muutamat miinusasteet tuntuvat lähes kesäisiltä pitkän paukkupakkasjakson jälkeen.
Kävelin yöllä Ullanlinnasta lautalle. Lumisade täytti jo taivaan ja jalkojen alla oli vitivalkoinen kerros tuoretta lunta. Tuntui niin lämpimältä, että olin avata takin. Suomenlinnassa muutama juhlija hoiperteli vastaan viimeiseen lauttaan. Olin omassa väsymyksessäni kiitollinen kotimme sijainnista, sänky kainaloineen vain pienen ponnistuksen päässä rannasta.
Aamulla päästin koiran vapaaksi pihaan ja nauroin sen kengurumaisia loikkia koskemattomassa hangessa, sekin silminnähden nautti leudommasta säästä. Pian olimme kaikki ulkona, yltä päältä lumessa, jokaisella jokin tärkeä homma tehtävänä.
Viikonloput valuvat niin nopeasti, aika ylipäätään. Yritän pysyä mukana, vierailla lumilinnoissa ja ystävien luona, nauttia hetkistä ja nauraa. Ottaa kuvia, jotta voi myöhemmin palata muistelemaan.
