Ensimmäinen uusivuosi ilman lapsia. Saatoin hetken ikävöidä ja miettiä etten jaa vuoden vaihtumista poikien kanssa, mutta sen hetken jälkeen päästin irti ja nautin.

Koira pääsi naapuriin hoitoon ja minä mantereelle uudenvuodenhumuun. Kävin kuvaamassa ystävien hääjuhlat, jonka jälkeen suuntasimme Kertun kanssa kohti itää. Siellä muuttokuorma oli vasta saatu purettua ja poppivehkeet paikoilleen, kun vuosi jo vaihtui. Ikkunasta näkyi muutama raketti ja läppäriltä livelähetys kaupungista. Kilisteltiin laseja ja halattiin.

Ilta tuntui alkaneen vasta puolestayöstä. Kotiinmenoa en edes harkinnut, vaan varasin yöpaikan Kertun vierestä. Neljältä napattiin taksi kotiin, syötiin pakastepizzaa ja puitiin elämää. Taisin tehdä profiilin deitti-appiin, vaikka ajattelin etten ikinä.

Kun yö venyi aamuun ja aamu auringonlaskuun, teki mieli venyttää aikaa entisestään. Kaadettiin lasit viiniä, kuunneltiin musiikkia ja hengailtiin villasukissa viltin alla. Illalla lähdettiin Puttesiin pizzalle ja yhille Coronaan.

Olen elänyt parisuhteessa niin pitkään, että huoleton hengailu ystävien nurkissa on jäänyt vähälle. Tai vaikka sitä olisi ollut, on taustalla aina tunne että joku odottaa jossain. Mies, lapset tai koira. Olin ensimmäistä kertaa vuosiin yksin, ilman vastuuta mistään. Ja arvatkaa, se oli ihanaa!

KUVAT DORIT SALUTSKIJ
KUVAT MINUSTA KERTTU MALINEN