Jäihän se kamalaksi pähkäilyksi, jatkanko tätä vai en. Ja jos jatkan, suljenko sittenkin vain ystäville. Jatkan kai vieläkin pähkäilyä, mutta laitetaan nyt jotain kuulumisia kehiin!
Teimme toissapäivänä Milon kanssa retken Poriin. Mentiin autolla, myytiin se ja palattiin kotiin bussilla. Nyt on todella outo olo, olen autoton ensimmäistä kertaa sitten ajokortin saannin. Saareen muuton jälkeen auto oli niin vähäisessä käytössä, ettei sitä ollut mitään järkeä seisottaa tien reunassa. Talvella se olisi hautautunut kinoksiin ja me olisimme kiroilleet. Hyvä siis näin.
Yhden yön ero oli pojille yllättävän merkittävä. Eilen Eeli piirsi liitutauluseinään kuvan, jossa pieni tyyppi pitää isompaa kädestä. Tänään aamulla se kysyi heti herättyään, minne Milo menee, kuultuaan ääniä keittiöstä. Paidalta puuttui peppu vuorokauden ajan.
Viikonloppu alkaa ihan juuri, radiossa pauhaa Paskalista ja lähden kohta hakemaan poikia päikystä. Palaan kyllä tänne. Pian. Pus.
