Annulle

Annu

Tämä päivä on sulle, rakas ystävä. Sait mut hermoilemaan koko yön, ja päivän valjetessa itkemään onnesta. Sait muistelemaan omia kokemuksiani samassa paikassa, sitä kuinka seisoin tuoreena äitinä soittamassa kuulumisia sulle Afrikkaan.

Tänään kuuntelin sun kuulumiset. Se oli täydellistä. Olen puolestanne niin onnellinen, että halkean. Nyt taidan tirauttaa vielä vähän kuvalle, jonka juuri sain WhatsAppiin ja nukkua tulevan yön hyvin. Suukkoja ihanat! Ja onnea!!

Lukutoukka

Vähän vaille neljävuotiaana se oppi yht’äkkiä lukemaan. Istui vessassa, tuijotti kuivumassa olevia talvikenkiäni ja aloitti; ässooorreell. ”Mitä sä sanoit?” Soorreell.  Tossa lukee äiti Sorel.

Nyt se pysähtyy lukemaan kaikkea mahdollista. Sporassa on kiusallista, kun kohteet liikkuvat. Tai me, miten vaan.. Pikkukirjaimissa ällät ja iit menevät sekaisin, mutta isot sujuvat jo upeasti.

Olen toukastani kovin ylpeä. Ja perhosesta myös.