Tähän puuroon ei manteleita piilotettu. Parin pikkupojan näkeminen ja nuuhkiminen neljän päivän eron jälkeen saa äidin helläksi. Helliä hetkiä luvassa vielä huomennakin, sillä vapaita jatkaa saikkupäivä rokotteen nostaman kuumeen johdosta. Suunnitelmissa leffoja, läheisyyttä ja lisää riisipuuroa.
Ihana, ihana islantilaisorkesteri Sigur Rós soitti eilen Hartwall Areenalla Hauschkan & Samuli Kosmisen lämmittelemänä. Sanomattakin selvää, että olin onnesta soikeana, päästessäni lämppärien mukana kuvaamaan molempia upeita esityksiä.
Sigur Rósia olen rakastanut niin kauan kun muistan. Jokaisen levyn biiseistä on jäänyt vahvatunnelmaisia muistoja oman elämäni kohtauksista. Tästäkin ehkä, sillä sterkoista tulvii bändin vanhaa tuotantoa, minä tyhjennän eilisiä kuvia koneelle ja pystyn lähes aistimaan lyhyen välimatkani tähtiin. Biisinä juuri nyt Varúð ja fiiliksenä onni.
Olen viettänyt tänään pitkän tovin nenä kiinni ruudussa. Ensin aloin karsia vanhoja turha kuvia, jotka täyttävät kolme kovalevyä äärimmilleen. Olisi huomattavasti helpompaa tehdä sama työ pienin väliajoin, mutta kun ei, niin sitten siihen ryhtyy vasta kun yhtään uutta kuvaa ei enää mahdu talteen. Hommaa hidastaa toki vielä vanhojen kuvien aiheuttama muistelun tulva ja huonojenkin kuvien tunnearvo. Arkistoista löytyi kuvia, jotka oli otettu lainalinssillä ja minut valtasi tietenkin pakkomielle saada oma samanlainen optiikka.
Loppuaika menikin sitten siihen, että vertailin hintoja ja osamaksuerien määrää verkkokaupoissa, päätyen kuitenkin vielä odottamaan. Perkele. Nämä tällaiset yllättävät tarpeet vievät kamalasti aikaa, vaivaa ja rahaa. Ei mahda mitään, kauaa en jaksa odottaa. Seuraavaksi siirryn veikkauksen sivuille..
