Tänään on ollut kohtalaisen kaunis kevätpäivä, etten sanoisi. Nökötin aamupäivän koneella, mutta vähän ennen poikien hakemista oli pakko lähteä hetkeksi kallioille.
Heitin selälleni kukkulan päälle, haistelin juuri kulotetun heinän tuoksua ja aivastelin auringosta. Olisin voinut jäädä siihen hetkeen iäksi.
Ai ihanaa, aurinkoaivastuksia. :) Kukaan ei uskonut mua kunnes joskus osui silmiin juttu että niille löytyy ihan fysiologinen selitys.
Joo! Joo! Joo! Mäkin olin aivan liekeissä, kun satuin joskus törmäämään artikkeliin asiasta. Aurinkoaivastukset ovat periytyneet myös meidän nuorimmaiselle. Siinä me aina Eelin kanssa pärskitään, kun tullaan sisältä kirkkauteen. :)
On teillä upeat maisemat siellä saaressanne! Kesälomalla tullaan taas mekin.
No kieltämättä. Tervetuloa nauttimaan kesämaisemista!
Voi ihanat kuvat!! :) Ai että mikä valo ja meri <3
http://kotiani.blogspot.fi
Kiitos Anna! Minäkin vaan aina huokailen ja nautin. :)